"Kuinkahan paljon te olette säästänyt?"
"Olen saanut pari kertaa lahjan, nähkääs, yksi oli oikein suuri — koko 300 markkaa — se vaikuttaa sen, että summaa karttui niin paljon; mutta minun neitini tahtoivat, että minä ostaisin vähän vaatteita, ja senvuoksi en ole itse voinut säästää kuin 75 markkaa ja 68 penniä."
"Kuinka suuri palkka teillä on?"
"Minä saan 140 markkaa tänä vuonna."
Rouva lähti. Hänellä itsellänsä oli 14,400 markan tulot, ja hän oli antanut 15 markkaa. Rahat olivat hänen jumalansa, hän ei tahtonut niitä käyttää edes itseänsä varten. Häntä oli kehoitettu menemään veljenpoikaansa kuulemaan, joka oli lähetyssaarnaaja — ja hän oli melkein katunut, että oli antanut hetken tunteen vaikuttaa itseensä niin, että antoi 15 markkaa, kun 50 pennissäkin olisi ollut hänen mielestään tarpeeksi. Mutta Greetan riemu ja tyytyväisyys, kun hän oli antanut sukkansa, oli liikuttanut häntä. Hän häpesi, kun hän vertaili molempia lahjoja ja molempien lahjojen antajien tuloja toisiinsa. Tultuansa kotiinsa hän lähetti nimettömän rahaosotuksen, jolla lähetysseura sai nostaa 2000 markkaa, eikä kukaan tietänyt, että pieni palvelustyttö oli tähän antanut aihetta.
Greeta pysähytettiin vielä kerran, ja tällä kertaa eräs pappi häntä puhutteli.
"Oletko sinä se pieni tyttö, joka antoi 375 markkaa sukassa lähetykselle?"
Greeta oikein hohti tyytyväisyydestä.
"Kyllä, hyvä herrani, mutta siinä oli vielä enemmän — 375 markkaa ja 68 penniä. Toivon että se nuori mies ei mitään pudottanut. Hän näytti niin pelästyneeltä."
"Onko sukalla mitään historiaa?" kysyi pappi hymyillen.