"Minäkin olen saanut kokea, mitä kuolemantapaus on", sanoi Greeta. "Se on hirveätä! Tätini kuoli, ja nyt minä olen ihan yksin maailmassa."
Kun he tulivat perille puotiin, sanoi neiti Churchhill, että Greeta jäisi ulos odottamaan.
"Minä tahdon kahdenkeskistä keskustelua rouva Creekin kanssa."
Greeta kulki edestakaisin kadulla lujin askelin.
"Nyt sen olet tehnyt, Greeta, sinä olet löytänyt oikein hienon paikan, ja se on käynyt niin näpsästi ja mukavasti kuin vain on mahdollista."
Hän tapasi muutamia vanhoja tuttaviansa, jotka huusivat hänelle:
"Greeta hoi, aiotko kirkkoon keskellä viikkoa? Vai oletko ollut kemuissa?"
"Minä menen palvelukseen", vastasi Greeta pää pystyssä.
"Oo ho, sinä vaivainen!"
Sitten he rupesivat pyörimään ympäri, laulaen: