Mutta rouva Creek käytti neulaansa moneen erilaiseen ompelukseen — pienistä housuista alkaen hattujen vaatetukseen ja sukkien parsimiseen. Hän ja Greeta olivat hyviä ystäviä. Hän tiesi, että vaikka tytön rampa täti olikin kunnioitettava ja ahkera nainen, hän kuitenkin oli ankara, ja vaikea oli häntä tyydyttää. Hän tiesi senkin, että vaikka Greeta aina iloisesti ja alttiisti tätiänsä palveli, niin hän ei kuitenkaan milloinkaan häneltä hyvää sanaa saanut.
"Olkaa niin hyvä", alkoi Greeta, pitäen pikku pojan kädestä kiinni, "ja antakaa viiden pennin kaakku tälle Artturille. Ja tahdotteko, rouva, olla niin hyvä, ja sitten vielä kerran kertoa minulle, mitenkä te ensi kerran pääsitte palvelukseen?"
"Jumala siunatkoon sinun pikku sydäntäsi! Istu tuohon, tuon tyhjän laatikon päälle. Tuossa on kaakku. Oi miten kauniiksi tuo pieni poika on kasvanut!"
Sitten hän nuhtelevasti ravisti päätään Greetalle.
"Sinulla ei ole oikeutta haluta kiellettyä hedelmää, rakas lapsi. Tätisi tarvitsee sinua, hän ei voi avuttasi tulla toimeen, ja hän on sen sinulle sanonut."
"Niin on", sanoi Greeta, jonka kellertävät posket hieman punastuivat; mutta säteilevin silmin hän sanoi: "Minä kuitenkin uneksin siitä lakkaamatta, ja voihan se tapahtua joskus. Opettajatar sanoi pyhänä, että voi rukoilla Jumalalta kaikkea, — ja minä rukoilen — rukoilen häntä ohjaamaan asiani niin. Kertokaa minulle vaatteistanne, rouva Creek. Se kuului kovin ihastuttavalta."
Rouva Creek nauroi.
"Minä muistelen, että niin oli minunkin mielestäni. Ensimmäinen palveluspaikkani oli pappilassa, jossa olin sisäkkönä, enkä minä voinut nukkua yöllä, pelkästä ihastuksesta, kun tuota ajattelin. Minulla oli kaksi sinipunervaa pumpulileninkiä, joihin oli painettu valkoisia satakaunoja, ja sitten minulla oli neljä valkoista esiliinaa ja kaksi paria uusia kenkiä ja yksi pari puolikenkiä ja kolme valkoista myssyä ja musta olkihattu nauhoineen ja valkoinen olkihattu pyhänä käytettäväksi ja harmaa puolivillainen leninki ja musta kaunis päällysnuttu — — —"
Hän keskeytti hetkiseksi puheensa, ja Greeta huokasi hieman.
"Oi", sanoi hän ristissä käsin, "kuinka rikas teidän tätinne mahtoi olla! Kuinka ihastuttavaa ajatella, että nuo kaikki olivat oikein teidän omianne! Oi, olkaa niin hyvä ja jatkakaa! Kertokaa miltä tuntui, kun saitte käydä mattoja pitkin."