"Minä itse", vastasi vanhus reippaasti, "se on minun asiani eikä kenenkään muun."
"Luulenpa, että se on sangen vaikea tehtävä teille", sanoi Greeta päätään pudistaen. "Minä luulen, että siellä tarvitaan suuremmoinen puhdistus, niin kuin tässä huoneessakin, jonka minä olen tehnyt niin siistiksi ja puhtaaksi. Minusta näyttää", jatkoi hän, "ikäänkuin sielut olisivat huoneitten kaltaisia. Ne eivät ole sopivia asunnoiksi, ennenkuin Herra saa ne puhdistaa sisältä ja ulkoa, tomuttaa ja pestä pois kaiken lian, niin, panna toimeen oikein perinpohjaisen siivouksen. Ja arvelenpa, että vielä sittenkin, kun hän niissä asuu, hänen täytyy niitä siivota ja puhdistaa joka päivä. On aina niin paljon tomua, likaa ja kaikenlaista roskaa, joka lentää sisään ovista ja ikkunoista, ja jos päiväkin menisi ohitse ilman puhdistusta, niin uskallan sanoa, että siellä juuri olisi ihana siivo."
"Sinä olet kummallinen pieni tyttö", sanoi Job, "en voi oikein seurata sinun puhettasi!"
"Minä kerron vain tavasta, millä teidän sielunne voi tulla terveeksi ja onnelliseksi", toisti Greeta. "Jos Jeesus asuu sydämmessänne, niin tiedän, että voitte erittäin hyvin."
Bill astui sisään ja keskustelu keskeytyi. Hän katsoi Greetaan hyväntahtoisesti hymyillen.
"Sinä olet kelpo tyttö", sanoi hän, "olet siistinyt tupamme kauniiksi."
"Niin, te täällä siivottomuutta teette, sitten kuin minä olen lähtenyt", sanoi Greeta nostaen leukansa pystyyn. "En käsitä, miten saatte huoneen niin likaiseksi."
Hän osoitti aina jonkunlaista etevämmyyttä Billiä kohtaan. Bill näytti hänestä niin karkealta ja kömpelöltä, että hän menetti kärsivällisyytensä hänen suhteensa. Nyt Bill seisoi keskilattialla suu auki, ja kihnuttaen molemmilla karkeilla käsillään paksua tukkaansa hän jupisi:
"Meillä pitäisi olla täällä naisväkeä panemassa kuntoon ja pitämässä järjestystä."
"Ei", sanoi hänen isänsä, "me tulemme hyvin toimeen ilman niitä."