VIINALAU LU.
(39.)
Sulo-viinojen keralla
Heti rinta riemullisna
Mua laulamaan paneepi.
Sulo-viinojen keralla
Sysäyntyvät mureeni,
Kamalatki mielalaini
Raju-ilmojen rajoille.
Sulo-viinojen keralla
Ilon tuottaja Lyaios
Ihanan kevään kukille
Mua tanssimaan taluupi.
Sulo-viinojen keralla
Kukat kiekkuroiks' punoilen;
Sovitan ne pääni päälle,
Elämää hiljaista kiittäin.
Sulo-viinojen keralla,
Sivelöitty voitelulla,
Minä tyttöäin halailen,
Ja runoilen rakkautta.
Sulo-viinojen keralla,
Avaranki luona maljan
Minä mielellä hyvällä
Elelen poikiin parissa.
Sulo-viinojen keralla
Mun on hyöty ainukainen;
Manalaan sen vien muassa.
Manalaanp' on meno kaikkein.
XXIII.
ERÒS.
(40.)
Eròs ei mettiäistä
Ruusuissa nukkuvaista,
Havannut; sormehenpa
Se pisti. — Piiparoien
Ja huiskutellen kättä,
Hän juosta lennättääpi
Emonsa luoksi, huutain:
"Nyt oon hukassa, äiti,
Hukassa oon, ja kuolen.
Sormeeni siipikäärme
Pienoinen pisti; — tuota
Sanoovat mettiseksi."
Mut äiti näin: "jos pisto
Vaivaapi mettiäisen;
Kuink' eivät jäytänekki
Ne nuolet, joita ammut?"
XXIV.
TETTIKS.
(43.)