Härälle Luoja sarvet,
Hevolle potkat anto,
Jäneksillenpä juoksun,
Hampaatpa leionaille,
Ja uimukset kaloille,
Ja siivet lintusille,
Ja miehillenpä mielen.
Mut jäikö vaimot ilman?
Mit' anto? kauneuuen;
Kilpein siaan sen saivat,
Siaanki laapuritten.
Voittaapa myös teräksen,
Tulenki vaimo kaunis.
III.
EROS.
Syän-yöllä, koska Arktos
Aleneepi, kääntyen jo
Käsivarrellen Boòteen,
Ja imehnosetki kaikki
Väsyneinä nukkuvatten;
Tuli tuo Eròs ovelle
Koputellen salpoaini.
"Kuka" — karjasin — "koputtaa?
Kuka karkottaa unoisen?"
Ja Eròs sanoo: "avaappas!
Mitä peljännet sä pientä?
Satehesta kastununna
Kulen yössä kuuttomassa."
Suretuinpa tuota kuullen,
Heti valkian varustin,
Oven aukasin, ja lapsen
Näjin siipiset selässä,
Oli käissä jous' ja viini.
Asetin nyt tuon takalle,
Käsiänsä kourissaini
Hivutin, ja hiuksistansa
Ve'en vuotavan pusersin.
Sepä päästyään vilusta
Sano: "koitetaanpa suotta
Tätä jousta, liekkö jännet
Pilauntunut sateessa."
Virittää ja lailla paarman
Mua maksahan paneepi.
Hypätenpä nyt hahottaa:
"Mua onnistak, isäntä,
Viaton tok' ompi jousi,
Kipu rintahas tuleepi."
IV.
EROS.
(7:mäs Laulu.)
Hyakintho-vihtasella
Mua löi Eròs ja vaati
Peto juoksemaan keralla.
Läpi koskienpa tuimain
Sekä mehtien ja vuorten
Samosin mä nyt hikoillen;
Syän nousi sieramiini,
Ja tukahtuak jo tahdoin.
Tämäp' ohtahan sivauttain
Mua silkki-siivillänsä
Sano; "et sä voi rakastaa."