— Olette hupainen, herra Rockstrong, puhuessanne lordien harjoittamasta vääryydestä.
— No, eikö se ole huutavaa?
— On totta, herra Rockstrong, että oikeuskansleri tuomitsi teidät naurettavan tutkimuksen perusteella, kirjojen omistamisesta, joista ei yksikään erikoisesti ollut rikollinen Englannin lain mukaan, on totta, että teitä rangaistiin maassa, missä saa kirjoittaa kaikkea eräistä aika suolaisista julkaisuista. On totta, että teidät langetettiin noudattamalla tavattomia ja omituisia muotoja, joitten majesteetillinen tekopyhyys peitti huonosti mahdottomuuden saavuttaa teidät laillisia teitä. On totta, että teidät tuominneilla lordeilla oli etua tuhostanne, koska Monmouthin ja teidän yrityksenne menestys olisi vetänyt heidät istuimiltaan. On totta, että tuhonne oli jo etukäteen määrätty valtioneuvostossa. On totta, että paollanne vältitte todellisuudessa keskinkertaisen mutta piinallisen marttyriuden. Sillä elinkautinen vankeus on rangaistus, silloinkin kun saattaa toivoa pääsevänsä siitä pian. Mutta kaikessa tässä ei ole oikeutta eikä vääryyttä. Teidät tuomittiin valtiorikoksesta, mikä on erittäin kunniallista. Useampi kuin yksi teidät tuominneista lordeista oli ollut mukana vehkeilyissänne kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Rikoksenne on siinä, että peljästytitte virkamiehiä, ja se on anteeksi antamaton rikos. Ministerit ja heidän ystävänsä vetoavat valtion turvallisuuteen, kun heidän omaisuuttaan ja virkojaan uhataan. Ja he luulevat mielellään olevansa tarpeellisia valtion säilymiselle, sillä heillä on enimmäkseen etua valtiosta eikä heillä ole liikaa filosofiaa. He eivät silti ole kehnoja. He ovat ihmisiä, ja se riittää selittämään heidän säälittävän keskinkertaisuutensa, tyhmyytensä ja ahneutensa. Mutta keitä asetitte heidän vastapainokseen, herra Rockstrong? Toisia ihmisiä, jotka ovat yhtä keskinkertaisia ja vielä ahneempia, koska he olivat nälkäisempiä.
Lontoon kansa olisi sietänyt heitä kuten se on sietänyt muitakin. Se odotti voittoanne lausuakseen mielensä. Siinä se osoitti harvinaista viisautta. Kansa on hyvällä puolella, kun se arvelee, ettei se voita eikä menetä mitään isäntää vaihtaessaan.
Näin puhui apotti Coignard, ja herra Rockstrong, kasvot palavina, silmät hehkuen, tekotukka lieskuen huusi hänelle suurin elein tikkaittensa korkeudesta:
— Ymmärrän, apotti, varkaita ja kaikenlaisia konnia valtioneuvostossa ja parlamentissa. Mutta en ymmärrä teitä, kun te, näkyväisettä syyttä, puhtaasta kiusanhalusta, kannatatte ajatuksia, joita hekään eivät julista muuta kuin omaksi edukseen. Teidän täytyy olla heitäkin kelvottomampi, koska olette sitä omaa etuanne katsomatta. En jaksa käsittää teitä, apotti!
— Se on merkki siitä, että olen filosoofi, vastasi hyvä opettajani lauhkeasti. Oikeitten viisaitten luonteeseen kuuluu suututtaa muita ihmisiä. Anaxagoras oli mainio esimerkki siitä. En puhu Sokrateesta, joka oli vain viisastelija. Mutta olemme saaneet kokea, että kaikkina aikoina ja kaikissa maissa mietiskelevien sielujen ajatus on antanut aihetta hälinään. Luulette, herra Rockstrong, olevanne perin toista maata kuin vihollisenne ja yhtä miellyttävä kuin he ovat vastenmielisiä. Suokaa minun sanoa, että se on pelkkä ylpeytenne ja ylpeän ylimielisyytenne seuraus. Todellisuudessa teille ja tuomareillenne on yhteistä kaikki ihmisten heikkoudet ja kiihkot. Jos olette rehdimpi kuin monet heistä, ja jos henkenne eloisuus on verraton, olette nyt vihan ja riidan hengen vallassa, joka saattaa teidät sivistyneessä maassa perin epämukavaksi. Sanomalehtimiehen toimi, jossa olette mainio, on kehittänyt ihan viimeiseen huippuunsa henkenne ihmeellisen puolueellisuuden, ja vääryyden uhrina ette ole mikään oikeuden puoltaja. Nämä sanani saattavat minut tietysti heti sekä teidän ja että vihollistenne vihoihin, ja olen varma siitä, etten koskaan saa hallitukselta oivaa virkataloa. Mutta pidän ajatuksen vapautta korkeampana kuin suurta apottikuntaa tai hyvää kirkkoherran paikkaa. Olen pahoittanut kaikki, mutta säilyttänyt sydämeni tyytyväisenä ja saan kuolla rauhassa.
— Apotti, vastasi herra Rockstrong jo puoleksi nauraen, suon teille anteeksi, koska luulen teitä hieman hulluksi. Ette tee eroa kunnon ihmisten ja konnien välillä ettekä pidä vapaata valtiota parempana kuin hirmuvaltaista ja vilpillistä hallitusta. Olette erikoisenlainen hullu.
— Herra Rockstrong, ehdotti oiva opettajani, mennään juomaan ruukku viiniä Pikku Bachukseen ja selitän teille, lasiani tyhjentäessäni, miksi olen aivan välinpitämätön valtiomuotoon nähden ja mistä syystä en halua vaihtaa isäntää.
— Mielelläni, myönsi herra Rockstrong, onpa hauskaa juoda niin kunnottoman juttelijan kanssa kuin te.