Kun hyvä mestarini Pyhän Katarinan Kuvassa luki mielihalusta Cassiodorosta tikkaitten korkeimmalla poikkipuulla, kauppaan astui vanha mies, jonka katse oli tyly ja ilme ankara. Hän astui suoraan herra Blaizota kohti, joka hymyillen nosti päätään pöytänsä takaa.
— Hyvä herra, aloitti hän, olette valantehnyt kirjakauppias ja luulen teitä puhdastapaiseksi henkilöksi. Kuitenkin on näyteikkunassanne nide Ronsardin Teoksia, joka on avattu alkukuvan kohdalta, ja siinä alastoman naisen kuva. Se on näky, jota ei voi avoimin silmin katsella.
— Suokaa anteeksi, hyvä herra, vastasi hiljalleen herra Blaizot, mutta tuo kuva on Léonard Gautier'n tekemä, ja häntä pidettiin aikanaan perin taitavana kaivertajana.
— Minusta on saman tekevää, selitti vanhus, oliko kaivertaja taitava vai ei. Otan vain huomioon sen, että hän on kuvannut alastoman naisen. Tuolla kuvalla ei ole muuta vaatetusta kuin hiukset, ja olen tuskallisesti hämmästynyt nähdessäni teidän ikäisenne, nähtävästi ymmärtäväisen miehen, asettavan sellaista Saint Jacqueskadulla kulkevien nuorukaisten katseltavaksi. Tekisitte parhaiten polttaessanne sen, kuten ukko Garasse, joka käyttää koko omaisuutensa hankkiakseen ja polttaakseen hyviä tapoja ja Jeesuksen Yhdistystä loukkaavat teokset. Vähintäin olisi kunniallisempaa piilottaa ne salatuimpaan kauppanne soppeen, jossa, minä pelkään, piilee koko joukko kirjoja, jotka ovat niin tekstin kuin kuvienkin puolesta omiaan kiihottamaan sieluja irstauteen.
Herra Blaizot väitti punastuen, että sellainen epäilys oli väärä, ja tuotti hänelle mielipahaa, koska se oli lähtenyt kunnon miehen suusta.
— Minun täytynee, jatkoi vanhus, ilmoittaa kuka olen. Näette edessänne herra Nicodèmen, kainousyhdistyksen esimiehen. Tarkoitukseni on edistää hienotunteisuutta, vaatimattomuuden nimessä, poliisipäällikön määräysten mukaan. Koetan kahdentoista parlamentin jäsenen ja kahdensadan etevimmän seurakunnan kirkkoraadin miehen kanssa hävittää julkisilta paikoilta alastomat kuvat, kuten toreilta, bulevardeilta, kaduilta, solilta, laitureilta, umpikujilta ja puutarhoista. Ja koska en tyydy edistämään kainoutta vain julkista tietä, ponnistelen saadakseni sen vallalle salongeissa, työ- ja makuuhuoneissa, joista se usein on karkoitettu. Tietäkää, hyvä herra, että seura, jonka olen perustanut, teettää vaatteita äsken naineille. Niitten joukossa on pitkiä ja leveitä paitoja, edessä pieni aukko, joka sallii nuorten puolisoiden menetellä siveästi täyttäessään Jumalan käskyä ihmiskunnan kasvuun ja lisääntymiseen nähden. Ja yhdistääksemme, jos minun sallitaan niin sanoa, siroutta puhtauteen, nuo aukot ovat ympäröidyt sievillä pitseillä. Olen mielissäni, kun olen täten keksinyt erittäin sopivia alusvaatteita tehdäkseni kaikista äsken naineista uusia Saaroja ja Topiaksia, ja puhdistanut avioliiton sakramentin siihen valitettavasti liittyvästä epäpuhtaudesta.
Hyvä opettajani, joka nenä kiinni Cassiodoroksessa kuunteli keskustelua, vastasi siihen perin vakavasti, tikkaittensa päästä, että keksintö oli mainio ja miellyttävä, mutta että hän tiesi vielä paremman:
— Minä haluaisin, esitti hän, että nuoret puolisot ennen yhtymistään hierottaisiin kiireestä kantapäähän hyvin mustalla kiillotusaineella, joka tekemällä heidän ihonsa kenkien näköiseksi, haittaisi suuressa määrässä lihan rikollisia nautintoja ja viehätyksiä, ja olisi vaivalloisena esteenä hyväilyille, suuteloille ja muille hellyyden osoituksille, joita rakastuneet liiankin usein kahden lakanan välissä harjoittavat.
Kuullessaan nämä sanat herra Nicodème kohotti päätään, näki arvon mestarini tikkaitten yläpäässä ja huomasi hänen ilmeestään, että hän teki pilaa.
— Herra apotti, hän vastasi surumielisen harmistuneena, antaisin teille anteeksi, jos tekisitte vain minut naurettavaksi. Mutta te piikkaatte samalla kainoutta ja hyviä tapoja, joten teette suuren rikoksen. Välittämättä pilkantekijöistä perustamani seura on jo toimittanut paljon hyvää ja hyödyllistä, pilkatkaa vaan, hyvä herra! Olemme kiinnittäneet kuusisataa viininlehvää kuninkaan puutarhan kuvapatsaihin.