— Luulen olleeni hyvin lyhytsanainen, virkkoi sihteeri.
— Ette sittenkään kylliksi, epäsi kuningas. Olen elämäni lopussa. Lyhentäkää, lyhentäkää vielä, että tuntisin ihmisten historian ennen kuolemaani.
Sihteeri ilmestyi taas linnan eteen viiden vuoden kuluttua. Kainalosauvoilla kävellen hän talutti suitsista pientä aasia, jolla oli iso kirja selässään.
— Kiiruhtakaa, huusi eräs upseeri, kuningas kuolee.
Ja kuningas lepäsikin kuolinvuoteellaan. Hän kääntyi akateemikkoa kohti ja sanoi silmäillen hänen suurta kirjaansa melkein kuolevalla katseella:
— Kuolen siis tuntematta ihmisten historiaa.
— Sir, vastasi oppinut, joka oli melkein yhtä lähellä kuolemaa kuin hänkin, lyhennän kaiken kolmeen sanaan: Syntyivät, kärsivät, kuolivat.
Näin oppi Persian kuningas lopultakin ihmiskunnan historian.
XVII
Herra Nicodème.