Vieraana tämän maailman asioille hra Coignard oli taipuvainen pelkästään spekulatiivisiin mietelmiin ja syventyi mielellään ylimalkaisiin ajatuksiin. Tämä mielenlaatu, joka saattoi vahingoittaa häntä hänen aikalaistensa keskuudessa, tekee hänen ajatelmansa puolentoista vuosisadan jälkeen varsin arvokkaiksi ja sangen hyödyllisiksi. Me voimme niistä oppia paremmin tuntemaan omia tapojamme ja selittämään niissä piilevää pahaa.
Vääryydet, tuhmuudet ja julmuudet jäävät meiltä huomaamatta silloin kun ne ovat yleisiä. Me näemme esi-isiemme huonot puolet emmekä omiamme Koska ei ole yhtään aikakautta menneisyydessä, missä ihminen ei esiintyisi meille järjettömänä, raakana ja julmana, olisi ihmeellistä, että meidän vuosisatamme jonkun aivan erikoisen etuoikeuden kautta olisi vapaa kaikesta typeryydestä, kaikesta ilkeydestä ja kaikesta julmuudesta. Hra apotti Coignardin mielipiteet avittaisivat meitä tutkistelemaan omaatuntoamme, ellemme jo olisi niiden itsetyytyväisten kaltaisia, joiden silmät eivät näe ja joiden korvat eivät kuule. Käyttämällä vain hiukan hyvää uskoa ja unohtamalla vain hiukan omia etujamme me näkisimme pian, että meidän lakikirjamme ovat vieläkin vääryyden pesiä, että meidän tavoissamme säilyy ahneuden ja ylpeyden perinnöllinen kovuus, että me pidämme arvossa vain rikkautta emmekä kunnioita työtä. Meidän yhteiskunnallinen järjestelmämme näyttäisi meistä siltä, mitä se itse asiassa onkin, kurjalta ja vaaralliselta järjestelmältä, jonka todellisten olojen oikeus tuomitsee huolimatta ihmisten tekemästä oikeudesta ja jonka perikato jo on alkanut. Meidän pohattamme näyttäisivät meistä yhtä typeriltä kuin nuo turilaat, jotka syövät edelleen puiden lehtiä sillä aikaa kuin pienet syöpäläiset, jotka ovat heidän ruumiiseensa tunkeutuneet, ahmivat heidän sisuksiaan. Me emme salli enää valtiomiestemme väärien ja latteiden lausumisnumeroiden itseämme uinuttaa, meitä säälittäisi nuo taloustutkijamme, jotka väittelevät keskenään huonekalujen hinnoista talossa, joka palaa. Apotti Coignardin sanat ilmaisevat meille profeetallista ylenkatsetta noihin Vallankumouksen suuriin periaatteisiin ja noihin kansanvallan oikeuksiin nähden, joille me olemme sadan vuoden kuluessa perustaneet mitä väkivaltaisimman vallananastuksen pitkän, epäoikeudellisten hallitusten sarjan, samalla kun me ilman ivaa tuomitsemme kaikki epäoikeudet. Jos alkaisimme hiukan hymyillä noille typeryyksille, jotka ovat päivän selviä, mutta joskus verisiä, jos oivaltaisimme, että nykyaikaiset ennakkoluulot ovat niinkuin vanhatkin joko naurettavien tai inhottavien asianhaarojen tuloksia, jos arvostelisimme niitä kumpiakin lempeällä ja sääliväisellä epäilyllä[3] olisivat riidat maailman kauneimmassa maassa vähemmän kiivaita ja hra apotti Coignard olisi omalta osaltaan jotakin vaikuttanut ihmiskunnan onnellisuuteen.
Anatole France.
APOTTI COIGNARDIN AJATUKSIA
I
Valtiomiehet.
Hra apotti Jérôme Coignard oli tänä iltapäivänä tavallisella käynnillään kirjakauppias hra Blaizot'n luona Pyhän Jaakon kadulla Pyhän Katharinan Kuvassa. Huomaten pöydillä Jean Racinen teoksia hän otti huolimattomasti selaillakseen yhtä noista niteistä.
— Tämä runoilija, sanoi hän, ei ollut vailla neroa ja jos hän olisi voinut kohottaa henkensä niin, että hän olisi kirjoittanut murhenäytelmänsä latinalaisilla säkeillä, hän olisi kiitostakin ansaitseva, erittäinkin Athalie'nsa johdosta, jossa hän osoitti ymmärtävänsä sangen hyvin politiikkaa. Corneille ei ole häneen verraten muuta kuin turha deklamoija. Tämä Joaan tapausta kuvaileva murhenäytelmä paljastaa meille eräitä niistä voimaliikkeistä, jotka nostavat ja kukistavat valtakuntia. Ja täytyy uskoa, että hra Racine oli sangen ymmärtäväinen, mikä onkin enemmän arvoista kuin kaikki nuo runouden ja kaunopuheisuuden hienoudet, jotka itse asiassa eivät ole muuta kuin kaunopuhujien keksintöjä ja omiaan vain hupsuja huvittamaan. Kuuluu heikoille hengille koettaa kohottaa ihmistä hienoon ja ylevään. He erehtyvät Aatamin heimon todellisesta luonteesta, joka on kokonaan kurja ja säälittävä. Pidätyn väittämästä, että ihminen olisi naurettava eläin, vain siitä syystä, että Jeesus Kristus on sen kalliilla verellään lunastanut. Jos ihmisessä jotakin ylevää on, riippuu se yksinomaan tuosta käsittämättömästä mysteriosta, ja ihmislapset, suuret ja pienet, ovat itsessään vain julmia ja vastenmielisiä petoja.
Hra Roman astui sisälle myymälään juuri sillä hetkellä, jolloin kunnon mestarini lausui nuo viimeiset sanat.
— Hohoo, hra apotti, huudahti tämä taitava mies. Te unohdatte, että nämä julmat ja vastenmieliset eläimet ovat ainakin Europassa ihailtavan poliisijärjestyksen alaisia ja että valtiot sellaiset kuin Ranskan kuningaskunta tai Hollannin tasavalta ovat hyvin kaukana tuosta barbariasta ja tuosta raakalaistilasta, jotka teitä niin loukkaavat.