Hän katseli kauan kukkuloita, jotka puunsivat sinelle näköpiirissä. Hänen ilmeensä oli vakava ja surullinen. Asettaen sitte kätensä olkapäälleni hän puhui niin syvällä vakaumuksella, että sanat tunkivat sieluni pohjaan saakka:
— Jakobus poikani, näet minut äkkiä epävarmana, sopertelevana, nolona ja typeränä, kun vain ajattelen sen korjaamista, mitä pidän sietämättömänä. Älä usko, että se on hengen pelokkuutta: mikään ei hämmästytä aatokseni rohkeutta. Mutta paina tarkasti mieleesi, poikani, mitä nyt sanon. Älyn keksivät totuudet pysyvät hedelmättöminä. Vain sydän kykenee hedelmöittämään unelmat. Se luo elämää kaikkeen rakastamaansa. Tässä se heittelee hyvän kylvöä maailmaan. Ja tunnustan, että olen tähän asti ollut liian järkiperäinen arvostellessani lakeja ja tapoja. Niinpä tuo arvostelu kaatuukin hedelmiä tuottamatta ja kuivaa kuin huhtikuun pakkasen jäytämä puu. Ihmisiä palvellessa täytyy hyljätä kaikki järki haitallisena liikakuormana ja kohota innostuksen siivillä. Jos järkeilet, niin et koskaan pääse lentoon.
Viiteselitykset:
[1] [Ilmestynyt myöskin suomeksi Eino Leinon suomentamana.]
[2] [2] Herra Jean Lacoste on kirjoittanut Gazette de France'ssa 20 p. toukok. 1883:
Herra apotti Jérôme Coignard on pappi, täynnä viisautta, nöyryyttä ja uskoa. En sano, että hänen käyttäytymisensä aina olisi kunniaksi hänen lipereilleen enkä että hänen pukunsa aina olisi moitteeton… Mutta jos hän joutuu kiusauksen valtaan, jos piru hänessä saa helpon saaliin, hän ei koskaan kadota luottamustaan, hän toivoo aina, että hän Jumalan erikoisen armon kautta ei koskaan enää haaksirikkoutuisi, vaan kulkisi Paratiisin kunniaan. Ja todellakin hän antaa meille näytteen sangen ylösrakentavasta kuolemasta. Siitä nähdään, että pieninkin uskonjyvänen kaunistaa elämää ja kristillinen nöyryys sopii ihmiskunnan heikkouksille.
Herra apotti Coignard, ellei hän olekaan pyhimys, ansaitsee ehkä kiirastulen. Mutta ei liian pitkäksi aikaa, ja hänellä on ollut myöskin vaara joutua helvettiin. Sillä hänen suoramielisen nöyryytensä asteisiin ei melkein koskaan liittynyt katumusta. Hän laski liian paljon siihen, että Jumala antaisi anteeksi hänelle eikä ollenkaan ponnistellut omasta puolestaan avittaakseen tätä armontoimeliaisuutta. Juuri tämän vuoksi hän aina uudestaan syöksyi syntiinsä. Tämän vuoksi hänen uskonsa teki hänelle niin pieniä palveluksia, ja hän oli melkein kerettiläinen, sillä Kolmenkymmenen pyhä neuvosto, kuudennessa istuntonsa VI ja IX Kaanonissaan on kironnut kaikki ne, jotka väittävät "ettei ole ihmisen vallassa vastustaa hänen huonoja taipumuksiaan" ja joilla on sellainen luottamus uskoon, että he kuvittelevat sen yksin voivan pelastaa heidät "ilman mitään tahdon toimintaa". Juuri tämän vuoksi jumalallinen armo, joka apotti Coignardin ylitse laskeutuu, on todellakin ihmeellinen ja todellakin meidän tavallisten näkökohtiemme yläpuolella.
[3] Tämän hyvin tuntien hra Hugues Rebell on osoittanut, että on olemassa lempeää epäilyä. Se ei ole suinkaan tapahtunut hra Coignardin mielipiteiden johdosta, vaan eräiden muiden samasta innoituksesta kummunneiden kirjoitusten, joiden johdosta hän on tehnyt erinäisiä huomautuksia. Otan vapauden ne tässä esittää:
'Tämä kirja, joka antaa meille kallisarvoisen opetuksen, voisi aiheuttaa paljon hupaista mietiskelyä. Sallin siis itselleni tässä muutamia ajatelmia:
1:o. Yhteiskunnallinen järjestys ei riipu yksilöiden tahdoista vaan luonnon tahdosta, tai vielä yksinkertaisemmin: niiden älykkäimpien olentojen yhteydestä, jotka yhteiskunnan muodostavat ja jotka valitsevat itselleen mahdollisimman miellyttävän tavan elää;