Brotteaux tarjoutui saattamaan häntä minne hän halusi. Hän ei tuntenut ketään Pariisissa; mutta hänellä oli eräs täti, joka oli palvelijattarena Palaiseaussa ja joka kyllä päästäisi hänet luokseen.
Brotteaux oli tehnyt päätöksensä:
— Tule, lapseni, hän sanoi.
Ja hän vei käsipuoleensa nojautuvan tytön mukaansa.
Kun hän saapui ullakolleen, istui isä Longuemare lukemassa messukirjaansa.
Brotteaux osoitti tälle Athénaïsia, jota hän talutti kädestä:
— Arvoisa isä, tässä on muuan tyttö Rue Fromenteaulta, joka on huutanut: "Eläköön kuningas!" Vallankumouspoliisi on hänen kantapäillään. Hänellä ei ole kattoa pään päällä. Sallitteko, että hän viettää yönsä täällä?
Isä Longuemare sulki messukirjansa.
— Jos käsitän teidät oikein, hän sanoi, — niin kysytte minulta, voiko tämä nuori tyttö, jota kuten minuakin uhkaa vangitsemiskäsky, viettää yönsä ajallisen pelastuksensa vuoksi samassa huoneessa kuin minä.
— Aivan niin, isäni.