Lähestyessään puusepän verstasta valtuusmiehet ja komissaari kuulivat vihastuneita huutoja, jotka sekoittuivat sahan sirinään ja höylän kirskunaan. Puuseppä Dupont vanhemman ja hänen naapurinsa portinvahti Remaclen välillä oli noussut riita naiskansalainen Remaclen vuoksi, jota vastustamaton voima lakkaamatta veti puusepän verstaan perälle, josta hän palasi asuntoonsa vaatteet höylänlastuissa ja sahajauhoissa. Loukkaantunut portinvahti potkaisi Moutonia, puusepän koiraa, juuri kun hänen oma tyttärensä Joséphine par'aikaa hellästi silitteli sitä. Suuttunut Joséphine yltyi torumaan isäänsä; puuseppä huusi vihasta vapisevalla äänellä:
— Heittiö, minä kiellän sinua lyömästä minun koiraani.
— Ja minä, vastasi portinvahti korottaen äänensä, — minä kiellän sinua…
Hän ei lopettanut lausetta: puusepän höylä oli hipaissut hänen päätään.
Nähdessään kaukaa kansalainen Beauvisagen ja valtuusmiehet hän riensi heitä vastaan ja sanoi:
— Kansalainen komissaari, sinä olet todistajani, että tuo konna on yrittänyt murhata minut.
Kansalainen Beauvisage, punainen virkamyssy päässään, ojensi pitkät käsivartensa ilmaan rauhoittavasti ja sanoi kääntyen portinvahdin ja puusepän puoleen:
— Sata souta sille teistä, joka voi ilmoittaa meille, missä täällä asuu eräs epäilyksenalainen henkilö, jota yleinen varmuusvaliokunta etsii, muuan entinen des Ilettes, jäsennukkien valmistaja.
Molemmat, portinvahti ja puuseppä, lähtivät heti osoittamaan tietä Brotteaux'n asuntoon eivätkä enää riidelleet mistään muusta kuin siitä sadan soun assignaatista, joka ilmiantajalle oli luvattu.
Delourmel, Guénot ja Beauvisage ja heidän jäljessään neljä krenatööriä, portinvahti Remacle, puuseppä Dupont ja tusina korttelin pieniä katunaskaleita kiipesivät nyt perätysten ylös natisevia portaita ja sitten lopuksi vielä tikapuita pitkin.