— Voin kertoa teille, että kävellessäni pitkin rantaa virran suunnan mukaan ja sopivaa kalapaikkaa etsiessäni huomasin nuo Ilmestyskirjan aikuiset kaleesit, jotka ovat neiti Jahelin kauhu. Ne olivat pysähtyneet jonkun matkan päähän meidän vaunujemme taa. Teidän on täytynyt nähdä niiden kulkevan tästä ohi, sillä aikaa kuin minä kalastin virralla, ja se on varmaan ollut omiaan neidin sydäntä suuresti keventämään.
— Me emme ole nähneet niiden kulkevan ohitse, sanoi Jahel.
— Siinä tapauksessa, jatkoi apotti, tuo matkue ei ole lähtenyt liikkeelle ennen yön pimenemistä. Mutta teidän on täytynyt ainakin kuulla se.
— Me emme ole kuulleet mitään, sanoi Jahel.
— Tämä yö, sanoi apotti, näkyy olevan sekä sokea että kuuro. Sillä ei ole uskottavaa, että nuo kaleesit, joista ei ole pyörä rikkunut ja joiden hevoset eivät onnu, olisivat jääneet tielle seisomaan. Mitä ne siellä tekisivät?
— Niin, mitä ne siellä tekisivät? toisti Jahel.
— Tämä illallinen, lausui kunnon mestarini, muistuttaa yksinkertaisuudessaan noita raamatun aterioita, jolloin hurskas matkamies jakoi joenrannalla Tigris-virran kalat enkelin kanssa. Mutta meiltä puuttuu leipää, suolaa ja viiniä. Menen katsomaan, onko vaunuissamme jotakin jäljellä myötäotetuista ruokatavaroista, ja eikö yhtään pulloa olisi sattumalta säilynyt eheänä. Sillä on tilaisuuksia, joissa lasi kestää, vaikka teräs särkyy. Poikani Paistinkääntäjä, ole hyvä ja anna minulle tulineuvosi. Ja te, neiti, saatte sillä aikaa käännellä kaloja. Tulen heti takaisin.
Hän lähti. Hänen hiukan raskaat askeleensa haihtuivat vähitellen tielle emmekä me tuokion kuluttua enää kuulleet mitään.
— Tämä yö, sanoi hra d'Anquetil, muistuttaa minulle yötä, jonka vietin ennen Parman taistelua. Sillä teille ei liene tuntematonta, että olen palvellut Villars'in johdolla ja ottanut osaa kruununperimyssotaan. Olin eräässä vakoilijaparvessa. Me emme nähneet mitään. Se oli juuri sotataidon erikoisia temppuja. Lähetetään vihollista tiedustelemaan ihmisiä, jotka palaavat ilman että ovat saaneet tietää mitään. Mutta taistelun jälkeen laitetaan siitä sievät raportit, ja juuri niissä esiintyy sotataktiikka kaikessa loistossaan. Minut lähetettiin siis kello 9 illalla vakoilemaan kahdentoista miehen kanssa…
Ja hän kertoi meille kruununperimyssodasta ja lemmensuhteistaan Italiassa. Hänen kertomuksensa kesti hyvän neljännestunnin, jonka jälkeen hän huudahti: