Hra Jérôme Coignard lisäsi, että minä olin hyötynyt jotakin hänen opetuksestaan, ja isäni kysyi oudolta, eikö hänen armonsa tahtonut syödä jotakin.
— Minun ei tarvitse syödä, vastasi mies, ja minulle on helppoa viettää vuosi tai enemmänkin nauttimatta mitään ravintoa, paitsi erästä valionestettä, jonka ainekset ovat tunnetut ainoastaan filosofeille. Tämä kyky ei ole suinkaan erikoista juuri minulle. Se on yhteinen kaikille viisaille, ja tiedetään, että kuuluisa Cardan pidättyi useita vuosia kaikesta ravinnosta, kärsimättä siitä vähintäkään haittaa. Päinvastoin hänen henkensä saavutti tämän ajan kuluessa harvinaisen eloisuuden. Kuitenkin, lisäsi filosofi, tahdon syödä mitä tarjoatte, vain ollakseni teille kohtelias.
Ja hän istui kursailematta meidän pöytäämme. Juuri silloin veli Ange sysäsi hiljaa jakkaransa minun ja mestarini tuolin väliin ja hierautui siihen juuri oikeassa silmänräpäyksessä saadakseen osansa siitä peltokana-pasteijasta, jota äitini äsken oli tarjonnut meille.
Filosofi heitti viittansa tuolin selustalle, ja me näimme, että hänellä oli timanttinapit puvussaan. Hän istui ajatuksissaan. Hänen nenänsä varjo lankesi hänen suulleen, ja hänen kourut poskensa vaipuivat leukaluihin. Hänen synkkä tuulensa tarttui koko seuraan. Itse mestarinikin joi äänettömänä. Ei kuulunut enää muuta ääntä kuin se, minkä pikku munkki sai aikaan pasteijaa pureskellessaan.
Äkkiä filosofi sanoi:
— Mitä enemmän minä ajattelen, sitä vakuutetummaksi tulen, että salamanteri tuli tänne tuon nuoren pojan vuoksi.
Ja hän osoitti minua veitsensä kärjellä.
— Armollinen herra, lausuin minä hänelle, — jos salamanterit todellakin ovat sellaisia kuin te sanotte, se varmaan on ollut suuri kunnia minulle ja minä olen siitä hänelle syvästi kiitollinen. Mutta totta puhuen, minä pikemmin aavistin kuin näin sen, ja tämä ensimmäinen kohtaaminen on herättänyt uteliaisuuteni sitä tyydyttämättä.
Kunnon mestarini oli tukehtumaisillaan halusta määritellä oma mielipiteensä.
— Hyvä herra, hän sanoi äkkiä painokkaasti filosofille: — minä olen viidenkymmenenyhden vuoden vanha, jumaluusopin tohtori ja viisaustieteen lisensiaatti. Olen lukenut kaikki kreikkalaiset ja latinalaiset kirjailijat, joita ei ajan vääryys ja ihmisten pahuus ole hukuttanut, enkä ole nähnyt heidän koskaan salamanteria mainitsevan, josta minä teen sen järjellisen johtopäätöksen, että niitä ei ollenkaan ole olemassa.