Mélanie ei näyttänyt minua ymmärtävän.
Minä en vääjännyt:
— Entä mitä on niiden kahden talon takana, joissa näemme kivisiä naisia?
Kun en saanut mitään vastausta, muovasin kysymykseni toisin.
— Kuulehan, Mélanie, kerro minulle tarina tuntemattomasta maailmasta!
Mélanie hymyili:
— Herraseni, minä en osaa kertoa tuntemattoman maailman tarinoita.
Minä ahdistelin häntä muuttuen yhä kiusallisemmaksi, ja hän virkkoi:
— Kuulehan, herraseni, minä laulan sinulle.
Hän hyräili tuskin kuuluvasti: