Luostarin portille tultuaan hän kutsui oveavartioivaa veljeä iloisesti huutaen:
— Avatkaa, avatkaa ystävälle, jonka tuon luoksenne. Hänen nimensä on
Lucidus, ja se on oikea nimi, sillä hän on kärsivällisyyden päärly.
Ovenvartija avasi. Mutta nähdessään veli Giovannin kainalossa miehen, jonka kalmankalpeat ja mykiltä näyttävät kasvot olivat hilseen peittämät, hän tunsi tulijan spitaalitautiseksi. Hän kauhistui kovin ja juoksi ilmoittamaan asiasta veli esimiehelle. Esimiehenä oli silloin Andrea Padulainen, joka vietti erinomaisen pyhää elämää. Kuullessaan veli Giovannin tuoneen Enkelten Pyhän Marian luostariin spitaalitautisen hän kuitenkin harmistui. Hän saapui luo, kasvot vihasta punoittaen, ja sanoi:
— Jää ulkopuolelle tuon miehen keralla. Olet mieletön, kun saatat veljet tartunnan vaaraan.
Veli Giovanni painoi päänsä alas mitään vastaamatta. Hänen kasvoistaan oli paennut ilo. Ja Lucidus, joka näki hänen vaivansa, sanoi:
— Veljeni, olen pahoillani, että jouduitte murheelliseksi minun tähteni.
Veli Giovanni suuteli spitaalitautisen poskea.
Sitten hän sanoi esimiehelle:
— Isä, sallitteko minun jäädä ulkopuolelle tämän ihmisen kerällä ja jakaa ateriani hänen kanssaan?
Esimies vastasi: