Silloin kelpo veli Giovanni huokasi ja sanoi:
— Messer, teidän sananne ovat hämärät ja alakuloisuuden ympäröimät. Toisinaan ovat enkelit käyneet luonani nukkuessani. Minä en ole ymmärtänyt heidän sanojansa paremmin. Mutta heidän ajatuksensa mysteeri oli iloinen.
Rikkiviisas vierailija virkkoi:
— Veli Giovanni, kiistelkäämme molemmin sääntöjen mukaisesti.
Pyhä mies vastasi:
— Minä en voi kiistellä kanssanne. En tunne itsessäni riittävää halua enkä voimaakaan.
— Niinmuodoin minun täytyy keksiä itselleni toinen vastaväittäjä, virkkoi Rikkiviisas.
Samassa hän kohotti vasemman kätensä etusormen ja muovasi oikealla kädellään viittansa kulmasta sille punaisen päähineen. Sitten hän nosti sen nenänsä eteen ja virkkoi:
— Kas niin, tuossa on eräs käteni sormi, josta olen tehnyt tohtorin ja jonka kanssa kiistelen oppineiden tavalla. Hän on platonikko, ellei itse Platonkin.
"Messer Platon, mitä merkitsee puhtaus? Minä kuulen, messer Platon. Te väitätte tiedon olevan puhdasta silloin, kun siitä on poissa kaikki se, minkä voi nähdä tai kuulla, mitä voi koskettaa tai yleensä kokea. Te myönnätte, päähinettänne nyökähdyttäen, että totuus on puhdasta totuutta mainitsemallani ehdolla, toisin sanoen edellyttämällä, että se tehdään mykäksi, sokeaksi, kuuroksi, raajarikoksi, halvatuksi, kaikilta jäseniltään rammaksi. Myönnänkin mielelläni, että se siinä tilassa välttyy niiltä harhaluuloilta, jotka pitävät ihmistä pilkkanaan, eikä juokse yöjalassa. Te olette suuri pilkkakirves, messer Platon, ja olettepa useinkin maailmaa ivaillut. Heittäkää hattu päästänne."