Välistä hän taas puhui arvoituksin ja se herätti lapsessa syvää ihailua. Aterian päätyttyä hän tarjosi vähän viiniä vierailleen, joiden kielet siitä niin irroittuivat, että he rupesivat laulamaan sekaisin hengellisiä ja maallisia lauluja. Ahmes ja Nitida nousivat ja tanssivat nubialaisen tanssin, jonka he olivat oppineet lapsina ja jota heidän heimonsa epäilemättä oli tanssinut aina maailman alusta alkaen. Se oli rakkaustanssi; heilutellen käsiään ja liikutellen ruumistaan samassa tahdissa he olivat vuoroin pakenevinaan vuoroin tavoittavinaan kiinni toisiaan. He pyörittelivät silmiään ja näyttivät toisilleen hymyillen hohtavan valkeita hampaitaan.
Tällä tavoin vastaanotti Thais pyhän kasteen.
Hän piti huvituksista ja sikäli kuin hän kasvoi, heräsi hänessä myös kaikenlaisia epämääräisiä haluja. Hän tanssi ja lauloi päivät pitkään vanhoja kertolauluja kadulla kiertelevien lasten kanssa ja yöllä palatessaan isänsä talolle hän vielä hyräili:
— Nuhjus nahjus, miksi pirtissäsi piilet?
— Mileton villaa kerin kuontalolle.
— Nuhjus nahjus, kuinka poikas kuoli?
— Hän mereen suistui seljäst' orhin valkeen.
Mieluummin kuin lempeän Ahmeen kanssa oli hän nyttemmin nuorten poikain ja ja tyttöjen seurassa. Eikä hän huomannut ollenkaan, että hänen ystävänsäkin tuli häntä tapaamaan harvemmin kuin ennen. Vainot olivat käyneet lievemmiksi ja kristittyjen kokoukset jälleen säännöllisemmiksi, ja numibialainen oli niissä mahdollisimman usein. Hänen uskonnollinen intonsa yhä vain kasvoi ja salaperäisiä, uhkaavia ennustuksia pääsi joskus esille hänen huuliltaan. Hän ennusti, että rikkaat tulisivat kadottamaan omaisuutensa. Hän kävi kaikilla julkisilla paikoilla, joissa halpasäätyisten kristittyjen oli tapana kokoontua, ja siellä keräten ympärilleen kaikki vanhojen muurien suojassa loikovat vaivaiset hän julisti orjien vapautuksen ja pikaisen tuomiopäivän tuloa.
— Jumalan valtakunnassa, sanoi hän, juovat orjat virvoittavaa viiniä ja syövät suloisia hedelmiä, jota vastoin rikkaat makaavat niinkuin koirat heidän jaloissaan nuollen niitä murusia, jotka putoavat heidän pöydältään.
Nämä puheet eivät kauan pysyneet salassa, ne tulivat tunnetuiksi koko esikaupungissa ja talojen isännät alkoivat pelätä, että Ahmes voisi kiihottaa orjat kapinaan. Myös merimieskapakan isäntä kantoi siitä syvää kaunaa, vaikka hän peitti vihansa huolellisesti.