— Kuule minua, sanoi hän, en ole tullut yksin sinun asuntoosi. Toinen seurasi mukana, se Toinen, joka seisoo tässä nyt rinnallani. Häntä et sinä saata nähdä, koska silmäsi vielä ovat arvottomat häntä katselemaan; mutta pian olet saava nähdä hänet koko hänen ihanuudessaan ja silloin olet sanova: "Hän yksin on suloinen." Äsken jos ei hän olisi laskenut lempeää kättään minun silmilleni, olisin kenties langennut syntiin kanssasi, sillä itsestäni minä en ole muuta kuin heikkoutta ja levottomuutta. Mutta hän pelasti meidät molemmat. Hän on yhtä hyvä kuin hän on mahtava ja hänen nimensä on Vapahtaja. David ja Sibylla ovat ennustaneet hänen maailmaan tuloaan, paimenet ja tietäjät kunnioittaneet häntä jo kehdossa, fariseukset ovat ristiinnaulinneet hänet ja pyhät naiset haudanneet, apostolit ilmoittaneet hänet maailmalle ja marttyyrit todistaneet hänestä kuolemallaan. Ja nyt hän saatuaan tietää, että pelkäät kuolemaa, oi nainen, astuu huoneeseesi pelastaakseen sinut kuolemasta! Eikö totta, oi minun Jesukseni, että tällä hetkellä ilmestyt minulle niinkuin ilmestyit Galilean miehille noina ihmeellisinä päivinä, jolloin tähdet laskeutuen kerallasi alas taivaasta olivat niin lähellä maata, että pyhät, viattomat lapset saattoivat poimia niitä käsiinsä leikkiessään äitiensä sylissä Betlehemin penkereillä? Eikö totta, Jesukseni, että olemme nyt sinun seurassasi ja että näytät minulle kalliin ruumiisi todellisuuden? Eikö totta, että tuossa ovat kasvosi, ja että tuo kyynel, joka vierii poskeltasi on todellinen kyynel? Niin, ikuisen oikeuden enkeli on sen siitä poimiva ja se on oleva Thaiksen sielun lunnas. Eikö totta, sinä olet siinä itse, minun Jesukseni? Minun Jesukseni, sinun pyhät huulesi avautuvat. Voit puhua: puhu, minä kuuntelen. Ja sinä Thais, onnellinen Thais! kuule, mitä Vapahtaja itse sinulle sanoo: hän puhuu enkä minä. Hän sanoo: "Olen kauan etsinyt sinua, oi sinä minun kadonnut karitsani! Vihdoinkin löydän sinut. Älä mene enää luotani. Salli, että otan sinut käsivarsilleni, pikku raukka, ja kannan sinut olallani taivaalliselle laitumelle. Tule, minun Thaikseni, tule minun valittuni, tule itkemään kanssani!"
Ja Paphnutius lankesi polvilleen, silmät hehkuen hurmausta. Silloin
Thais näki pyhän miehen kasvoilta elävän Jesuksen heijastuksen.
— Voi, lapsuuteni menneitä päiviä nyyhkytti hän! Oi, sinä lempeä isäni Ahmes ja hyvä pyhä Theodorus, miksi en kuollutkin valkean viittasi alla silloin, kun sinä aamuhämärissä kuljetit kotiin minua, vielä kastevesistä märkää lasia!
Paphnutius syöksyi hänen luokseen huudahtaen:
— Sinä olet kastettu!… Oi taivaallista Viisautta! Oi Kaitselmusta, oi Jumalan hyvyyttä! Nyt tiedän, mikä se mahti oli, joka minua veti sinua kohti. Nyt tiedän, mikä sinut teki silmilleni niin rakkaaksi ja kauniiksi. Kastevesien voima se oli, joka sai minut jättämään Jumalan varjeluksen, jossa elin, lähteäkseni etsimään sinua maailman myrkytetystä ilmakehästä. Pisarainen siitä vedestä, varmasti on pisarainen siitä vedestä, joka huuhtoi ruumiisi, pirskahtanut minunkin otsalleni. Tule, oi minun sisareni, ja vastaanota veljeltäsi rauhan suudelma!
Ja munkki kosketti huulillaan ilonaisen otsaa.
Sitten hän vaikeni antaen Jumalan yksin haastaa eikä Nymfien luolasta kuulunut muuta kuin Thaiksen nyyhkytykset ja juoksevain purojen solina.
Thais vain itki, pyyhkimättä edes kyyneleitään, kun kaksi mustaa orjatarta astui sisälle kantaen vaatteita, hyvänhajuisia voiteita ja seppeleitä.
— Ei ollut ollenkaan paikallaan nyt itkeä, sanoi hän koettaen hymyillä. Kyyneleet tekevät silmät punaisiksi ja pilaavat ihon, tänä yönä syödään illalliset ystävien kesken ja minä tahdon olla kaunis, sillä siellä tulee olemaan naisia, jotka vakoilevat kasvoiltani väsymystä. Nämä orjat tulevat pukemaan minua. Vetäydy syrjään, isäni, ja anna heidän tehdä tehtävänsä. He ovat taitavia ja tottuneita, mutta kyllä olenkin maksanut heistä paljon. Katsopas tuota, jolla on paksut kultasormukset ja niin valkeanhohtavat hampaat. Hänet olen ryöstänyt prokonsulin puolisolta.
Paphnutius aikoi ensin kaikin voimin vastustaa Thaiksen menoa noille illallisille. Mutta päättäen toimia varovasti, hän kysyi, keitä henkilöitä hän siellä tulisi tapaamaan.