Mietelmä. Minä rakastan isäntääni Bergeret'tä, sillä hän on väkevä ja peljättävä.
XI
Teko, josta on piesty, on paha teko. Teko, josta on saatu hyväilyjä tai ruokaa, on hyvä teko.
XII
Yön tullessa liikkuu pahoja voimia talon ympärillä. Minä haukun, jotta isäntä olisi varuillaan ja karkoittaisi ne.
XIII
Rukous. Oi isäntäni Bergeret, verisen lihan jumala, minä kumarran sinua. Sinä peljättävä, ollos ylistetty! Ollos ylistetty, sinä laupias! Minä ryömin jaloissasi; minä nuolen käsiäsi. Sinä olet suuri ja sangen ihana, koska sinä katetun pöydän ääressä ahmit runsaita liharuokia. Sinä olet suuri ja sangen ihana, koska sinä pikkuruisella puutikulla saat valkean leimahtamaan ja muutat yön päiväksi. Pidä minut huoneessasi ja sulje kaikki muut koirat sieltä pois. Ja sinä, Angelique keittäjätär, sinä hyvä ja suuri jumalatar, minä pelkään ja rakastan sinua, ettäs antaisit minulle paljon syödä.
XIV
Koira, jolla ei ole kunnioitusta ihmisiä kohtaan ja joka ylenkatsoo isäntänsä huoneessa olevia kotijumalia, viettää harhailevaa ja kurjaa elämää.