Oi, Aristoteles, heidän sielunsa on onneksi samanlainen kuin meidän, häviävä ja kuoleman alainen. Rakkaat varjot, odottakaa kärsivällisesti näissä puutarhoissa aikaa, jolloin teistä lopullisesti katoo elämisen julma tahto ja sen keralla itse elämä onnettomuuksineen. Levätkää jo ennakolta rauhassa, jota ei mikään häiritse.
PYRRHON
Mitä on elämä?
CLAUDE BERNARD
Elämä on kuolemaa.
— Mitä on kuolema? kysyi vielä Pyrrhon.
Kukaan ei hänelle vastannut, ja varjojen joukko poistui äänettömästi, niinkuin pilvi tuulen ajamana.
Minä luulin jääneeni yksin asphodelos-niitylle, mutta samassa ilmaantui näkyviini Menippos, jonka tunsin hänen kyynillisen hilpeästä ilmeestään.
— Kuinka on mahdollista, oi Menippos, kysyin minä häneltä, että nämä vainajat puhuvat kuolemasta ikäänkuin eivät sitä tuntisi, ja minkätähden näyttävät inhimilliset kohtalot olevan heille yhtä hämärät kuin heidän vielä maan päällä eläessään?
Seikka johtuu varmaan siitä, vastasi minulle Menippos, että he ovat säilyneet yhä jollakin tavoin inhimillisinä ja kuolevaisina. Ehdittyään kuolemattomuuteen he eivät enää puhu eivätkä ajattele. He muuttuvat jumalten kaltaisiksi.