— Kuka sinulle on tuollaisia tyhmyyksiä uskotellut? «kysyi kuningas.
— Niin uskotaan aivan yleisesti, valtias, Sabassa samoinkuin
Etiopiassakin, vastasi eunukki. Kaikki kertovat poikkeuksetta, että
Balkis-kuningattarella on karvainen jalka ja sen päässä kaksijakoinen
musta sorkka.
Balthasar kohautti olkapäitään. Hän tiesi, että Balkiin jalat olivat rakenteeltaan aivan samanlaiset kuin toisten naisten ja moitteettoman kauniit. Lausuttu ajatus kuitenkin tärveli hänen hellästirakastettunsa muiston. Balthasar tavallaan soimasi Balkista siitä, ettei hänen kauneutensa ollut loukkaamaton niiden mielikuvituksessa, jotka eivät hänestä mitään tietäneet. Ajatellessaan omistaneensa naisen, joka oli todellakin hyvärakenteinen, mutta jota pidettiin muodottomana, hän tunsi olonsa kerrassaan tukalaksi eikä halunnut enää milloinkaan nähdä Balkista. Balthasarin mieli oli harvasyinen; mutta rakkaus on aina erittäin moniosainen tunne.
Siitä päivästä lähtien kuningas edistyi melkoisesti tietäjän- ja astrologin-opinnoissaan. Hän tarkkasi erinomaisen huolellisesti tähtien konjunktioita ja asetti horoskooppeja aivan yhtä täsmällisesti kuin viisas Sembobitis itse.
— Sembobitis, kysyi hän, panetko pääsi pantiksi siitä, että horoskooppini ovat oikeat?
Viisas Sembobitis vastasi:
— Valtias, tiede on erehtymätön, mutta tieteenharjoittajat erehtyvät alinomaa.
Balthasarissa oli hyvä luontainen äly. Hän sanoi:
— Totta on vain se, mikä on jumalallista, ja jumalallinen on meiltä salattu. Turhaan me totuutta etsimme. Kaikesta huolimatta olen löytänyt taivaalta uuden tähden. Se on kaunis, näyttää elävältä, ja sen säteillessä tekisi mieli sanoa taivaallisen silmän lempeästi vilkkuvan. Luulen kuulevani, kuinka se minua kutsuu. Onnellinen, onnellinen, onnellinen se, joka syntyy tämän tähden alla! Katsohan, Sembobitis, kuinka tuo viehättävä ja suurenmoinen tähti meitä silmäilee!
Mutta Sembobitis ei nähnyt tähteä, koska ei tahtonut sitä nähdä.
Oppineena ja ikämiehenä hän ei pitänyt uutuuksista.