Hän nuhteli minua siitä:
— Tehän käyttäydytte kuin villi.
— Olenko minä teistä epämiellyttävä?
— Sitä en ole sanonut.
— Chéron, Chéron, olisiko teistä niin vaikeata…
Me istahdimme eräälle penkille muutaman lepän suojaan. Tartuin hänen käteensä ja vein sen huulilleni… Äkkiä en tuntenut enkä nähnyt enää mitään ja huomasin vaan makaavani omassa vuoteessani. Hieroin silmiäni, joita aamuauringon valo häikäsi, ja tunsin jälleen kamaripalvelijani, joka seisoi edessäni ja tuhmannäköinen ilme kasvoillaan sanoi:
— Herra, kello on yhdeksän. Herra käski minun herättämään kello yhdeksältä. Minä tulen sanomaan herralle, että kello on yhdeksän.