— Englanti on katsottava pikemmin roduksi kuin miksikään kansaksi. Anglosakseilla on vaan meri isänmaana. Ja tämä Englanti, jonka luullaan rikastuneen laajojen alueidensa tähden, on hankkinut juuri kaupalla varallisuutensa ja valtansa. Tätä maata ei pidä kadehtia sen siirtomaiden tähden, vaan sen kauppiaiden tähden, jotka ovat syynä sen hyvinvointiin. Ja luuletteko ehkä Transvaalin olevan juuri niin erityisesti hyödyksi Englannille? Mutta kuitenkin saattaa ymmärtää, että kansakunnat, jotka siittävät paljo lapsia ja valmistavat paljo tuotteita, etsivät maa-alueita tai kulutuspaikkoja kauvempaa ja takaavat niiden omistuksen itselleen viekkaudella ja väkivallalla.
Mutta me ranskalaiset — meidän taloudellinen kansamme, joka karttaa tekemästä enemmän lapsia kuin mitä isänmaa voi helposti elättää, joka tuottaa kohtuullisesti eikä juuri mielellään lähde seikkailuille kaukaisiin maihin, — tämä Ranska, joka tuskin loittonee puutarhastaan, mitä turkasta se tekee siirtomailla? Mitä se hyötyy niistä? Se on haaskannut paljo ihmisiä ja rahaa, jotta Kongo, Cochinkiina, Annam, Tonkin, Guyana ja Madagaskar voisivat ostaa puuvillakudoksia Manchesterista, aseita Birminghamista ja Liègestä, väkijuomia Danzigista, bordeaux-viinilaatikoita Hamburgista. Se on seitsemänkymmenen vuoden kuluessa rosvonnut ja ahdistellut arabialaisia, kansottaakseen Algerian espanjalaisilla ja italialaisilla!
Tällaisissa tuloksissa on julmasti ivaa, eikä voi käsittää, kuinka on voinut meidän omaksi vahingoksemme kehittyä tällainen valtakunta, joka on kymmenen, yksitoista kertaa itse Ranskaa suurempi. Mutta huomioon on otettava, että vaikkei Ranskan kansa hyödykään mitään siitä, että sillä on alueita Aasiassa, Afrikassa ynnä muualla, niin katsovat sen hallitusmiehet kuitenkin niiden hankkimisesta olevan suurta etua maalle. Ja siinä heitä kannattavat laivasto ja sotajoukko, jotka siirtomaaretkillä hankkivat virkaylennyksiä, eläkkeitä ja ritarimerkkejä, puhumattakaan siitä kunniasta, että voitetaan vihollinen. He saavat myöskin puolelleen papiston senkautta, että avaavat uusia aloja pakanain käännyttämiselle ja maa-alueita katolisille lähetysseuroille. Ne retket ihastuttavat edelleen laivanrakentajia, sotilasteknikoita ja muonanhankkijoita, jotka saavat yllin kyllin tilauksia. Edelleen hankkivat hallitusmiehet itselleen suuren joukon kannattajia näissä uusissa maissa, jakamalla oikeuksia suunnattomiin metsiin ja viljelysmaihin, ja tärkeämpää on heille vielä se, että he saavat enemmistönsä joukkoon kaikki parlamentin kauppakeinottelijat ja salahuijarit.
Edelleen mairittelevat hallitusmiehet tietämätöntä rahvasta, joka ylpeilee siitä, että sillä on niin valtava musta ja keltainen valtakunta, että se panee Englannin ja Saksan kalpenemaan kateudesta. Heitä pidetään suurina kansalaisina, isänmaanystävinä ja suurina valtiomiehinä. Ja vaikkapa he Ferryn tavoin saattavat joutua sodan tuhojen alaiseksi, niin antautuvat he mielellään siihenkin vaaraan, vakuutettuina siitä, että vahingollisinkin kaikista pitkämatkaisista retkistä tuottaa heille vähemmän vaivaa ja vähemmän vaaroja kuin hyödyllisin yhteiskunnallinen uudistus.
Nyt käsitätte miksi meillä on voinut olla imperialistisia ministereitä, jotka mielellään ovat tahtoneet suurentaa siirtomaa-aluettamme. Ja meidän täytyy joka tapauksessa onnitella itseämme ja ylistää hallitusmiestemme malttia ja kohtuullisuutta, etteivät ole meitä raskauttaneet vielä laajemmilla siirtomailla.
Mutta kaikki vaara ei ole poissa; meitä uhkaa kahdeksankymmenenvuotias sota Marokossa. Eikö siirtomaahulluus koskaan lakkaa?
Tiedänhän minä sen, etteivät kansat ole järkeviä. Vaikeata onkin käsittää kuinka ne sitä voisivat olla kun katselee mistä aineksista ne on koottu. Mutta vaistomaisesti ne usein käsittävät mikä niille on vahingollista. Joskus saattavat ne tehdä huomioita. Aikojen kuluessa saavat ne tuskallisia kokemuksia erehdyksistään ja virheistään. Joskus vastaisuudessa ne vielä huomaavat, että siirtomaat ovat niille vaarojen lähteenä ja syynä turmioon. Kaupan raakuutta seuraa kaupan sivistys; se alkoi väkivaltaisesti, se tulee jatkamaan rauhallisella tiellä. Nämä aatteet voittavat jo alaa parlamenteissakin. Ja ne vaikuttavat yhä enemmän aikaa myöden asioihin, ei senvuoksi, että ihmiset tulisivat epäitsekkäiksi, vaan siitä syystä, että he alkavat paremmin käsittää oman etunsa.
Suuri inhimillinen arvo on juuri ihminen itse. Jotta saataisiin maapallo hyvään kuntoon, sitävarten täytyy ensin saada ihminen hyvään kuntoon. Jotta voitaisiin käyttää hyväkseen maa, kaivokset, vesiputoukset, planeetan kaikki aineet ja voimat, siihen tarvitaan ihminen, koko ihminen, ihmiskunta, koko ihmiskunta. Maapallon kokonaan hyväkseen käyttäminen vaatii valkoisten, keltaisten ja mustien ihmisten yhdistettyä työtä. Rajottamalla, vähentämällä, heikontamalla, sanalla sanoen tekemällä siirtomaaväestöksi osan ihmiskuntaa, toimimme me itseämme vastaan. Meidän etumme on siinä, että keltaiset ja mustat ovat voimakkaita, vapaita ja rikkaita. Meidän hyvinvointimme ja rikkautemme perustuu heidän hyvinvointiinsa ja rikkauteensa. Mitä enemmän he tuottavat, sitä enemmän he kuluttavatkin. Mitä enemmän he hyötyvät meistä, sitä enemmän me hyödymme heistä. Nauttikoot vaan runsaasti meidän työstämme, niin me taas nautimme runsaasti heidän työstään.
Kiinnittäessämme huomiomme niihin liikkeisiin, jotka tempaavat yhteiskunnat mukaansa, niin alamme ehkä nähdä merkkejä siitä, että väkivaltaisuuksien aika kulkee loppuaan kohden. Sota, joka muinoin oli alituinen tila kansojen välillä, puhkeaa nykyään vaan harvoin, ja rauhanajat ovat tulleet paljoa pitemmiksi kuin sota-ajat. Oma maamme antaa tilaisuuden mieltäkiinnittävään huomioon. Ranskalaiset esittävät merkillisen piirteen kansojen sotahistoriassa. Kun muut kansat tappelivat vaan edun tai pakon tähden, niin ranskalaiset yksinään tappelivat huvikseen. On siitä syystä huomattava, että maanmiehemme ovat muuttaneet makua. Renan kirjoitti kolmekymmentä vuotta sitten:
"Joka tuntee Ranskan kokonaisuudessaan ja kaikissa vivahduksissaan, hänen täytyy tunnustaa, että se liike, mikä jo viidettäkymmenettä vuotta on ollut huomattavana, on oleellisesti rauhan liike."