"Te saatte ainoastaan aivan yksinkertaisen illallisen englantilaiseen tapaan", sanoi hän.
Paikaltaan voivat he nähdä Seinen ja kaupungin katot ja kirkontornin. Vaijeten nauttivat he näköalasta, — kuin näkisivät he ensikerran kaupungin. Sitte puhelivat he päivän tapahtumista. Kaikki neljä olivat yksimieliset siitä, että vapaus olisi nyt taattu kaikiksi ajoiksi. Duvernay näki Ranskan uuden hallitusmuodon alaisena ja kehui lainsäätäjien viisautta, jotka kansa valitseisi. Mutta kaiken puhui hän varmalla tyyneydellä, hän ei näyttänyt olevan vielä aivan varma kaikkien näiden kauneiden toiveiden toteutumisesta.
Nikolas Franchot ilmaisi ajatuksensa vähemmän maltillisesti. Hän julisti innostuneena rauhan voittoa ja yksimielisyyden kunniaa.
Turhaan väittivät lääkäri ja nuori rouva vastaan:
"Seisomme vasta taistelun alussa, — olemme vasta saavuttaneet tämän ainoan voiton — —"
"Filosofia tulee meitä tästä lähtein hallitsemaan", vastasi hän. "Kultainen aikakausi, josta runoilijat laulavat, tulee todellisuudeksi. Uskonkiihkon ja hirmuvallan mukana katoaa kaikki muukin paha. Valistunut, hyvä ihminen viettää sanomattoman onnellista elämää. Mitä sanon? Fysiikan ja kemian avulla päästään niin pitkälle, että ihmiset tulevat täällä maanpäällä kuolemattomiksi."
Päätä pudistaen kuunteli Sophie häntä:
"Jos tahdotte ottaa meiltä kuoleman, niin keksikää meille vähintäin nuoruuden lähde", sanoi hän. "Niinkauvan kun sitä ei ole, kammottaa minua kuolemattomuus, jota te ennustatte."
Vanha filosoofi kysyi nauraen, miellyttääkö häntä enemmän kristillinen ylösnousemusaate.
"Mitä minuun tulee", lisäsi hän, tyhjennettyään lasinsa, "niin pelkään, että pyhimykset ja enkelit tulevat suosimaan neitosten kuoroa leskien kustannuksella."