"Ystäväni", sanoin, "minun täytyy myöntää, että ranskalaiseksi kaartilaiseksi olet hyvin miellyttävästi kertonut. Mutta minusta tuntuu kuin olisin tämän kertomukseni jossain jo ennen kuullut."
"Ei ole lainkaan mahdotonta, ettei Julia olisi sitä itse kertonut. —
Hän oli harvinainen naissielu."
"Ja mitä on hänestä tullut?"
"Hän on konsulaatissa vielä ihania hetkiä nähnyt. Ja kumminkin uskoi hän iltasin puistossaan vanhoille puille monta tuskaisaa salaisuutta. Katsokaas hänhän osasi paremmin suojella itseään kuolemaa vastaan kuin rakkautta vastaan."
"Entä hän, mies, joka kirjoitti niin kauniita kirjeitä?"
"Hänestä tuli parooni ja myöhemmin keisarillinen prefekti."
"Entä pikku Pierre?"
"Hän kuoli 1859 Versaillessa santarmieverstinä."
"Tuhat tulimaista!"