Esimies ei joudu vieläkään epätoivoon, vielä kerran kääntyy hän makuuhuoneeseen.
"Piru vieköön, paperien täytyy olla täällä, tiedän sen."
Hän tutkii leposohvaa, työntää sapelinsa neljä- viisi kertaa kahvaa myöten sen sisään. Mutta hän ei löydä vieläkään mitään, päästää hirmuisen kirouksen ja antaa miehilleen lähtökäskyn.
Kun hän on jo ovella, kääntyy hän vielä kerran ja uhaten puristetulla nyrkillään sanoo:
"Vapiset minut taas nähdessäsi. Minä olen pyhä kansanvalta."
Sitten menee hän vihdoinkin ulos.
Vihdoinkin ovat he poissa. Hän kuulee heidän askeltensa äänen portaissa vaikenevan. Hän on pelastettu. Hänen varomattomuutensa ei ole antanut häntä ilmi — häntä!
Riemuisasti hymyillen juoksee hän viereiseen huoneeseen suutelemaan pikku Pierreä, joka nukkuu rauhallisena eikä aavista mitään kaikesta siitä, mitä on tapahtunut hänen lähellään. — — —
* * * * *
Päästyään kertomuksen loppuun, sytytti La Tulipe jälleen sammuneen piippunsa ja joi lasinsa pohjaan.