RAIMUND.
Elämässä ei ole muuta kaunista kuin intohimot, ja intohimot ovat mielettömiä. Kaikkein kaunein niistä on kaikkein järjettömin, nimittäin rakkaus. On olemassa eräs intohimo, joka on vähemmän mieletön kuin muut, nimittäin saituus, mutta sepä onkin peloittavan ruma. "Minua huvittavat vain hullut", sanoi Dickens. Onneton se, joka ei milloinkaan muistuta Don Quixote'ia eikä koskaan luule tuulimyllyjä jättiläisiksi! Ylevämielinen Don Quixote oli oma loitsijansa. Hänen henkensä veti luonnolle vertoja.
Hän ei ollut mikään houkkio, hän!
Houkkioita ovat ne, jotka eivät näe edessään mitään kaunista ja suurta.
OKTAVIUS.
Minusta näyttää, Raimund, että se mielettömyys, jota kovin ihastelette, juontuu kuvittelusta ja että se, mitä äsken lausuitte loistavan paradoksaalisesti, voidaan aivan yksinkertaisesti sanoa näin: mielikuvitus tekee tuntehikkaasta ihmisestä taiteilijan ja rohkeasta sankarin.
RAIMUND.
Te ilmaisette sangen täsmällisesti erään särmän ajatustani, mutta minä haluaisin mielelläni tietää, mitä te tarkoitatte tuolla mielikuvitus sanalla ja onko se teistä kyky, jonka avulla kuvittelemme mielessämme olevaisia vai olemattomia asioita.
OKTAVIUS.
Minä mies parka osaan vain istuttaa kaalia ja puhun mielikuvituksesta niinkuin sokea puhuu väreistä. Mutta luulenpa, ettei se ansaitse nimeänsä, ellei se tuota uusia muotoja tai uutta elämää, sanalla sanoen, ellei se luo.