RAIMUND.
Ne ovat samaa alkuperää ja samanluontoisia. Kuninkaat, viehättävät prinssit, prinsessat kauniit kuin päivä, jättiläiset, jotka huvittavat ja säikyttävät pieniä lapsia, ovat kaikki olleet muinoin jumalia ja jumalattaria ja ovat täyttäneet ihmissuvun lapsuudenajan kauhulla tai riemastuksella. Peukaloinen. Aasinnahka ja Siniparta ovat vanhoja, kunnianarvoisia tarinoita, jotka ovat tulleet meille kaukaa, hyvin kaukaa.
LAURA.
Mistä?
RAIMUND.
Kunpa sen tietäisin! On yritetty ja yritetään yhä vieläkin todistaa, että ne ovat peräisin Baktriasta, otaksutaan, että helleenit, latinalaiset, keltit ja germaanit ovat ne keksineet tuon tuiman maan tärpättipuiden alla. Tämän teorian ovat esittäneet ja sitä puoltavat erittäin vakavat tutkijat. Jos he erehtyvät, niin heidän erehdyksensä ei johdu kevytmielisyydestä. Hassutusten tieteelliseen perustelemiseen tarvitaan hyvä pää. Kielitaituri voi puhua puita heiniä parilla kymmenellä eri kielellä! Ne tiedemiehet, joita asia nyt koskee, eivät milloinkaan poikkea aineestaan. Mutta eräät heidän indoeurooppalaisina pitämiään satuja, tarinoita ja legendoja koskevat seikat aiheuttavat heille selvittämättömiä vaikeuksia. Heidän nähtyään ankaraa vaivaa todistaessaan, että Aasinnahka on kotoisin Baktriasta ja että Revon romaani on jaafetilaisen rodun omaisuutta, löytävät matkailijat Revon romaanin zulukafferien keskuudesta ja Aasinnahan papuaneekereiltä. Heidän teoriansa kärsii siitä ankarasti. Mutta teoriojahau luodaan ja esitetäänkin vain sitä varten, että ne sietäisivät niihin sisällytettyjä tosiasioita; pian niiden joka jäsen väännetään sijoiltaan, ne paisuvat ja puhkeavat kuin ilmapallot. Joka tapauksessa on varsin luultavaa, että sadut, varsinkin ne, jotka sisältyvät Perraultin kokoelmaan, ovat ihmiskunnan vanhinta perintätietoa!
OKTAVIUS.
Minä keskeytän puheesi, Raimund. Vaikka olenkin hyvin vähän perehtynyt nykyaikaiseen tieteeseen ja askartelen enemmän maanviljelykseen kuin oppineisuuteen kuuluvissa asioissa, olen sentään lukenut erään pienen, varsin hyvin kirjoitetun tutkielman, jossa väitettiin, että jättiläiset, "ogrit", olivat unkarilaisia, jotka keskiajalla hävittivät Eurooppaa, ja että Siniparran legenda oli sepitetty Kaarle VII:n aikana hirtetyn marsalkka de Raizin liiankin toden tarinan mukaan.
RAIMUND.
Me olemme muuttaneet kaiken tuon, Oktavius hyvä, ja tutkielmanne, jonka tekijä on parooni Walckenaer, kelpaa enää vain paperitötteröiksi. Unkarilaiset syöksyivät tosiaankin yhdennentoista vuosisadan lopulla Eurooppaan kuin heinäsirkat. Ne olivat hirvittäviä raakalaisia, mutta sitä muotoa, jossa heidän nimensä esiintyy romaanisissa kielissä, ei käy johtaminen parooni Walckenaerin ehdottelemasta alkujuuresta. Diez arvelee "ogre" sanan olevan vanhempaa alkuperää; hän johtaa sen latinan orcus sanasta, joka Alfred Mauryn mukaan on etruskilainen lainasana. Orcus on Mana, tuhoava jumala, joka ravitsee itseänsä lihalla ja jolle kehtolapset maistuvat kaikkein parhaalta. Mitä Gilles de Raiziin tulee, niin hän tosiaankin hirtettiin Nantes'issa 1440. Mutta syynä ei ollut seitsemän vaimon surmaaminen; hänen liiankin tosi tarinansa ei mitenkään muistuta Siniparran satua, ja viimeksimainitulle tehdään vääryyttä, jos häntä ja tuota katalaa marsalkkaa ei eroteta toisistaan. Siniparta ei ole niin synkeä kuin kuvauksista voisi päätellä.