Tuo ajatus karkoitti vihankaunan. Siitäkin näemme, että kunhan itserakkaus on tyydytetty, muu ei merkitse mitään.
Mutta kun sitten johtui mieleeni, että seikkailu oli tunnustettava äidille, niin jouduin ankaran masennuksen valtoihin. Suotta, sillä jos äiti minua toruikin, tapahtui se ilomielin; minä huomasin sen hänen nauravista silmistään.
— Pitää antaa omastaan eikä toisten omasta, sanoi hän, ja pitää osata antaa.
— Siinä on onnen salaisuus, jonka harvat tuntevat, lisäsi isäni.
Hän sen tunsi, jos kukaan!
6.
Kultasilmä Marcelle.
Minä olin viisivuotias ja muodostin itselleni maailmasta käsityksen, jota on täytynyt myöhemmin muuttaa — ikävä kyllä, sillä se oli ihastuttava. Eräänä päivänä, kun olin parhaillaan piirustelemassa ukonkuvia, kutsui äitini minua ollenkaan ottamatta huomioon, että häiritsi minua. Äidit ovat toisinaan hyvinkin ajattelemattomia.
Tällä kertaa asia koski siistiytymistä. Minä en pitänyt sitä tarpeellisena, vaan pikemmin epämiellyttävänä, tein vastarintaa, irvistelin ja olin sanalla sanoen sietämätön.
Äitini virkkoi: