SUSANNAN KIRJA.
I. Susanna.
1. Kukko.
2. Tähti.
3. Nukketeatteri.
II. Susannan ystävät.
1. Antero.
2. Pekka.
3. Jessy.
III. Susannan kirjasto. 1. Rouva D——lle. 2. Keskustelua saduista ja tarinoista.
Joulukuun 31 p:nä 188-.
Nel mezzo del cammin di nostra vita…
(Elomme vaelluksen keskitiessä…)
Tuo säe, jolla Dante aloittaa Divina Commedian ensimmäisen laulun, johtuu mieleeni tänä iltana, kenties jo sadannen kerran. Mutta ensimmäisen kerran se minua liikuttaa.
Miten hartaasti sitä mielessäni toistelenkaan ja miten vakavalta ja täyteläiseltä se tuntuukaan! Se johtuu siitä, että tällä kertaa voin sen sovittaa itseeni. Minä olen nyt vuorostani sillä kohtaa, missä oli Dante vanhan aurinkomme osoittaessa neljännentoista vuosisadan ensimmäistä vuotta. Minä olen elon tieni keskivaiheilla, jos otaksumme tämän tien olevan yhtä pitkän minulla kuin muillakin ja johtavan vanhuuteen.
Hyvä Jumala, tiesinhän minä jo kaksikymmentä vuotta sitten, että tänne oli tultava: minä tiesin sen, mutta en sitä oikein tajunnut. Minä en silloin välittänyt elämäni tiestä enempää kuin Chicagon tiestä. Nyt kun olen ehtinyt rinteen harjalle, käännän päätäni kootakseni yhteen silmäykseen koko sen alueen, jonka halki olen niin nopeasti vaeltanut, ja firenzeläisen runoilijan säe täyttää mieleni unelmilla, niin että voisin hyvinkin viettää yöni takkavalkean ääressä haavekuvia nostatellen. Ah, kuolleethan ovat kovin keveitä!
On suloista muistella. Yön hiljaisuus yllyttää siihen. Yön rauha kesyttää aaveet, jotka luonnostaan ovat pelokkaita ja pakenevia ja etsivät yksinäistä hämäryyttä tullessaan kuiskimaan elävien ystäviensä korvaan. Akkunan kaihtimet ovat kiinni, oviuutimet riippuvat raskain laskoksin lattiamatolle. Yksi ovi vain on puoliavoin, tuolla, minne katseeni vaistomaisesti kääntyy. Sieltä kuultaa opaalinhohtoinen valo; sieltä kuuluu tasaista ja hiljaista huountaa — äidin ja lasten hengitys sulautuu korvissani erottamattomasti yhteen.