— Kansalainen Danger, minä olen Alcide, pelastakaa minut!
Isoäitini tunsi likaisenharmaan parran rumentaman miehen.
— Hyvä Jumala, virkkoi hän, oletteko todellakin herra Alcide, minun tanssinopettajani? Millaisessa tilassa teidät näenkään, herra Alcide!
— Minut on julistettu henkipatoksi; pelastakaa minut!
— Voin ainoastaan yrittää. Minua itseäni epäillään, ja keittäjättäreni on jakobiini. Seuratkaa minua. Mutta varokaa, ettei ovenvartijani näe teitä. Hän on kaupungin virkamiehiä.
He nousivat portaat, ja pieni kunnon rouva Danger sulkeutui huoneistoonsa Alcide paran kanssa, joka värisi kuumeessa ja toisteli hampaiden lyödessä loukkua:
— Pelastakaa minut, pelastakaa minut!
Nähdessään hänet niin viheliäisenä isoäitini oli puhjeta nauramaan.
Mutta tilanne oli arveluttava.
— Mihin minä hänet pistän, mietti isoäitini silmäillen kaappeja ja lipastoja.
Kun ei keksinyt muutakaan paikkaa, niin ajatteli sijoittaa hänet vuoteeseensa.