Hän vakuutti viettäneensä miehensä seurassa kaikkiaan kuusi tuntia, viitenä eri kertana. Hän oli mennyt naimisiin lapsellisen päähänpiston vuoksi, voidakseen kammata tukkansa à la nation. Itse asiassa hän ei välittänyt miehestä mitään. Mies taas välitti kaikista naisista ja meni menojansa; isoäitini salli hänen mennä olematta hänelle lainkaan vihoissaan.
Lähtiessään niittämään mainetta Danger ei jättänyt puolisolleen muuta kuin muutamia rahakuitteja, jotka oli allekirjoittanut hänen veljensä Danger de Saint-Elme, Condén armeijan upseeri, sekä käärön maastapaenneitten kirjeitä. Ne olisivat riittäneet saattamaan isoäitini ja puolisen sataa muuta henkilöä mestauspölkylle.
Hän sitä hieman aavisteli, ja ajatteli itsekseen joka kerta kun hänen kaupunginosassaan sattui kotitarkastuksia: "Minun pitäisi todellakin polttaa mieslurjukseni kirjeet." Mutta ajatukset häipyivät yhtä nopeasti kuin syntyivät. Eräänä aamuna hän kumminkin päätti ryhtyä asiaan.
Hän oli valinnut oikean ajan!…
Tulisijan ääressä istuen hän lajitteli leposohvalle huiskin haiskin levitettyjä kirjeitä. Hän muodosteli kaikessa rauhassa pieniä kasoja erotellen poltettavista kirjeistä ne, jotka voi säilyttää. Hän luki rivin sieltä, toisen täältä, luki sivun ja toisenkin. Muistelosta toiseen siirtyen hänen mielensä noukki menneisyyden murusia, kun etehisen ovi äkkiä kuului aukeavan. Vaistomainen aavistus sanoi hänelle samassa, että oli kysymyksessä kotitarkastus.
Hän sieppasi kaikki paperit syliinsä ja heitti ne leposohvan alle, jonka peite ulottui permantoon asti. Niiden liukuessa näkyviin hän työnsi ne jalallaan sohvan alle. Erään kirjeen kulma pisti vielä esiin kuin pienen valkoisen kissan korva, kun yleistä turvallisuutta valvovan komitean edustaja astui huoneeseen mukanaan kuusi pyssyillä, sapeleilla ja keihäillä varustettua sotilasta. Madame Danger seisoi leposohvan vieressä. Hän ajatteli, että perikato ei ollut vielä ihan varma, että oli vielä pienen pieni mahdollisuus pelastua. Tapahtuma muuten kiinnitti hänen mieltänsä mitä suurimmassa määrässä.
— Kansalainen, virkkoi hänelle jaoston päällikkö, sinun on ilmoitettu pitävän yllä kirjeenvaihtoa Tasavallan vihollisten kanssa. Me olemme tulleet ottamaan haltuumme kaikki paperit.
Yleisen turvallisuuskomitean mies istuutui leposohvaan kirjoittamaan tarkastuspöytäkirjaa takavarikon johdosta.
Sitten miehet tutkivat kaikki huonekalut, tiirikoivat auki lukot ja tyhjensivät laatikot. Kun ei mitään löytynyt, niin he irroittivat vuosilaudat, kellistivät kumoon lipastot, käänsivät nurin taulut ja puhkoivat pistimillään nojatuolit ja patjat. Kaikki oli suotta. He koputtelivat pyssynperillä seiniä, tarkastivat savupiiput ja tempasivat irti muutamia parkettilattian levyjä. Turha vaiva. Kolme tuntia tuloksetta pengottuaan ja hävitettyään he lähtivät tiehensä väsyneinä, toivottomina, masentuneina, luvaten varmaan tulla takaisin. He eivät olleet huomanneet kurkistaa leposohvan alle.
Muutamia päiviä myöhemmin, palatessaan teatterista, isoäitini tapasi talonsa ovella lopen laihtuneen, kalmankalpean miehen, joka heittäytyi hänen jalkoihinsa sanoen: