Minä jäljittelin teitä jo samana iltana kotonani leikkelemällä äidin saksilla kaiken löytämäni paperin kaistaleiksi ja punomalla niistä köynnöksiä. Velvollisuuteni joutuivat siitä kärsimään. Varsinkin ranskankielen kirjalliset harjoitukset tulivat melkoisessa määrässä laiminlyödyiksi.
Harjoitus oli suoritettava erään herra Coquempot'n oppikirjan mukaan, joka kirja oli julma kirja. Minä en ole lainkaan pitkävillainen, ja jos tekijän nimi olisi ollut vähemmän mieleensyöpyvä, olisin sen jalomielisesti unohtanut. Mutta Coquempot ei unohdu. En halua väärinkäyttää tätä satunnaista seikkaa hänen vahingokseen. Sallittakoon minun kuitenkin ihmetellä, että on suoritettava niin tuskallisia harjoituksia oppiakseen kieltä, jota nimittää äidinkielekseen ja jota äiti opetti minulle mainiosti pelkästään juttelemalla. Hän näet jutteli ihastuttavasti, minun äitini!
Mutta pastori Jubal oli varmasti vakuutettu Coquempot'n hyödyllisyydestä, ja koska hän ei voinut hyväksyä perusteluitani, antoi hän minulle huonon arvosanan. Kouluvuosi päättyi ilman mitään huomattavia tapauksia. Fontanet ryhtyi kasvattamaan pulpetissaan lehtimatoja. Itserakkauden yllyttämänä minä tein samoin, vaikka ne minua kammottivat. Fontanet vihasi Coquempot'ta, ja tämä viha yhdisti meitä. Coquempot'n pelkän nimen kuullessamme me loimme toisiimme ymmärtäviä silmäyksiä ja irvistelimme ilmehikkäästi. Se oli kostomme. Fontanet uskoi minulle, että jos Coquempot'ta on vielä ensimmäisellä luokalla, niin hän lähtee laivapojaksi suureen alukseen. Tuo päätös miellytti minua; minä lupasin lähteä Fontanet'n mukaan. Me vannoimme pysyvämme ystävinä.
Palkintojenjakcpäivänä meitä ei voinut tuntea, Fontanet'ta ja minua. Seikka johtui epäilemättä siitä, että olimme siistityt. Uudet nuttumme, valkoiset housumme, sukulaisten paljous, lippujen kaunistama koroke, kaikki tuo liikutti mieltäni kuin valtava näytelmä. Kirjat ja seppeleet muodostivat loistavan ryhmän. Minä koetin arvailla, mikä osa siitä kuului minulle, ja vapisin siinä penkillä istuessani. Fontanet oli viisaampi, hän ei pyytänyt ennakolta tietää kohtaloaan. Hän pysyi ihailtavan rauhallisena. Alinomaa pyörittäen pientä kärpänpäätänsä hän osoitti isien muodottomain nenäin ja äitien naurettavain hattujen havaitsemisessa mielenmalttia, joka minulta kokonaan puuttui.
Soitto alkoi pauhata. Johtaja, jolla oli kauhtanansa päällä pieni juhlaviitta, ilmestyi korokkeelle, vierellään juhlaunivormuun puettu kenraali ja jäljessään opettajat. Minä tunsin heidät kaikki. He istuutuivat arvonsa mukaan kenraalin taakse: ensin varajohtaja, sitten yläluokkain opettajat, sitten laulunopettaja, herra Schuwer, kaunokirjoituksen opettaja, herra Trouillon, ja voimistelun opettaja, kersantti Morin. Pastori Jubal istui perimmäisenä pienellä jakkarapahasella, jonka neljäs jalka ei mahtunut korokkeelle, vaan puhkoi lavaa reunustavan teltan seinämää. Kauan hän ei saanut rauhaa edes tässä vaatimattomassa paikassa. Uudet tulijat työnsivät hänet nurkkaan, missä hän hävisi lipun peittoon. Hänen päällensä siirrettiin pöytä ja siinä kaikki. Fontanet'ta tuo poisto kovin huvitti. Minä puolestani olin ihan ymmällä nähdessäni henkilön, joka osasi mestarillisesti punoa köynnöksiä ja säkeitä ja oli Jumalan edustajana maan päällä, joutuvan sysätyksi loukkoon ikäänkuin mikäkin kävelykeppi tai sateenvarjo.
8.
Fontanet'n lakki.
Meitä käytettiin ripillä joka lauantai. Olisin iloinen, jos joku voisi sanoa minkätähden. Tämä toimitus herätti minussa melkoista kunnioitusta ja ikävystymistä. En luule, että syntieni kuuleminen oli rippi-isälle erikoisen mielenkiintoista, mutta minulle niiden kertominen oli varmasti epämieluista. Ensimmäisenä vaikeutena oli niiden keksiminen. Kenties uskotte minua, kun sanon, ettei minulla kymmenvuotiaana ollut riittäviä henkisiä kykyjä eikä esittelytaitoa voidakseni järkiperäisesti tutkia tajuntani sisäosia.
Syntejä täytyi kumminkin olla, sillä ellei ollut syntejä, ei ollut mitä tunnustaa. Tosin olin saanut pienen kirjan, joka sisälsi ne kaikki. Minun ei tarvinnut muuta kuin valita. Mutta valintapa se olikin vaikea. Niitä oli niin paljon ja niin hämäriä: näpistelyä, simoniaa, vilpillisyyttä, haureutta ja lihan himoa koskevia! Minä luin pienestä kirjastani: "Tunnustan olleeni epätoivoinen. — Tunnustan kuulleeni huonoja keskusteluja." Tuo minua saattoi sitäkin enemmän ymmälle.
Niinpä pysyttelinkin yleensä hajamielisyysluvussa. Minä tunnustin kaikki, hajamielisyyteni jumalanpalveluksen aikana, hajamielisyyteni aterioidessa, hajamielisyyteni "seuroissa", ja tajuntani surkea hajanaisuus hävetti minua kovin.