Hän muistaa eräitä sangen vanhoja asioita. Hän tuntee kasvoja, joita ei ole kuukauteen nähnyt. Hän keksii värikuvissa tuhansia yksityiskohtia, jotka häntä ihastuttavat ja huolestuttavat. Kun hän lehteilee kuvakirjaa, josta hän eniten pitää ja jonka lehdistä hän on repinyt vain puolet, niin hänen poskilleen kohoaa heleä puna ja silmissä välkkää kovin eloisa hohde.
Hänen äitinsä pelkää tuota punaa ja tuota silmien hohdetta. Hän pelkää liiallisen askartelun voivan vahingoittaa päätä, joka on vielä kovin pieni ja pehmeä; hän pelkää kuumetta, hän pelkää kaikkea. Hän pelkää aiheuttavansa onnettomuutta lapselle, josta ylpeilee. Hän melkein toivoo pienokaisensa olevan sellainen kuin leipurin pikku poika, jonka hän näkee joka päivä myymälän kynnyksellä: suunnattomat, litteät kasvot, siniset, älyttömät silmät, poskiin uponnut suu ja tuhmanterve ilme.
Se ei ainakaan herätä mitään huolestumista! Pekka sitävastoin vaihtaa väriä joka hetki; hänen kätösensä ovat polttavan kuumat, ja hän heittelehtii kätkyessä nukkuessaan.
Lääkärikään ei ollenkaan pidä siitä, että pieni ystävämme katselee kuvia. Hän suosittelee mielenrauhaa.
Hän sanoo:
— Kasvattakaa hänet niinkuin kasvatatte koiranpenikan. Eihän se voi olla vaikeata!
Hän erehtyy; se on vaikeata, erittäin vaikeata. Tohtorilla ei ole aavistustakaan pienen, kahden vuoden ja viiden kuukauden ikäisen pojan sielunelämästä. Ja onko tohtori muuten ihan varma siitä, että kaikki koiranpennut kasvavat alinomaisessa mielenrauhassa? Minä olen tuntenut erään, joka suunnilleen kuuden viikon ikäisenä näki unia pitkin yötä ja siirtyi unessaan naurusta kyyneliin kiusallisen nopeasti. Hän täytti huoneeni mitä sekasortoisimpain tunteiden ilmauksilla. Onko se mielenrauhaa, sellainen?
Eipä tietenkään! Pienen eläimen kävikin samoinkuin Pekan: se laihtui.
Siitä huolimatta se eli. Pekassa piilee samaten runsaan elämän idut.
Mikään elimistön osa ei ole sairas. Mutta äiti näkisi hänet mielellään
lihavampana ja verevämpänä.
Pariisi ei ole sovelias olopaikka tälle pienelle pariisilaiselle. Se ei tosin ole hänelle epämieluinen. Päinvastoin: se huvittaa häntä liiaksi, liian monet muodot ja värit ja liikunnot kiinnittävät hänen huomiotansa; hänellä on liian paljon aistittavaa ja ymmärrettävää; hän väsyy.
Heinäkuussa äiti vei hänet ihan kalpeana ja heiveröisenä erääseen Sveitsin kolkkaan, jossa ei näkynyt muuta kuin vuorten kupeilla kasvavia kuusia, ruohoisia rinteitä ja lehmiä laakson pohjukassa.