Siten tuli tämä rikas ruhtinas-sotamies kaupunkiimme, jossa hän puolisonsa kanssa vuokrasi silloin vapaana olevan Valleenin huvilan ja järjesti sinne itselleen erittäin mukavan ja hienon kodin. Tosin täytyi hänen toisinaan saapua huvilan lähellä sijaitsevaan venäläiseen kasarmiin ja siellä astua toisten sotamiesten kanssa riviin, puettuna karkeisiin sotilasvaatteisiin, tehdä kiväärillä kunniaa ja harjoitella sotatemppuja, mutta sillä välin sai hän asua kotonaan ja oli silloin aina siviilipukuun puettuna. Usein nähtiin hänen ajelevan ruhtinattarensa kanssa sangen hienoissa ajopeleissä.
Pian olivat he tulleet tutuiksi kaupungin koko hienomman seurapiirin kanssa, joka oli sangen mielissään saadessaan seurustella ruhtinaallisen murhaajan kanssa. Hänen selitettiin tehneen inhoittavan rikoksensa tilapäisen mielenhäiriön vallassa ja annettiin se senvuoksi syyntakeettomana anteeksi. Myöskin vaikutti tähän suvaitsevaiseen mielialaan osaltaan se yleinen myötätuntoisuus ja kunnioitus, jonka tuo ihastuttava, mainio ruhtinatar oli voittanut puolelleen.
Tuli sitten sota. Kun vihollisten laivastot Viaporia pommittivat, oli se rykmentti, jossa ruhtinas palveli, sijoitettu Drumsön pattereille, joista muutamia laukauksia ammuttiin. Kun vihollinen oli mennyt menojaan, annettiin sodan menosta täydellinen selostus, jossa m. m. erityisesti mainittiin siitä kuolemaa halveksivasta urhoollisuudesta, jota ruhtinas Tscherkaski oli osoittanut, ja suositeltiin hänelle tämän urhoollisuutensa johdosta annettavaksi jonkunlainen palkinto.
Onnellista kyllä hänelle oli nyt keisari Aleksanterin lempeä aika. Armo sai silloin käydä oikeuden edellä, ja ruhtinaallinen rikkoja ylennettiin upseeriksi. Se olikin hänelle kaikki, mitä hän tarvitsi, sillä tällä arvoasteella ollen oli hänellä oikeus pyytää ero, eikä hän pyyntöään viivytellytkään.
Tämän upseeriksi nimittämisen johdosta toimeenpani ruhtinaallinen pariskunta kysymyksessäolevan loistavan juhlan. Kenraalikuvernööristä, kreivi Berg'istä alkaen oli näissä suuremmoisiksi järjestetyissä tanssiaisissa läsnä kaikki hienoimpaan seurapiiriin kuuluvat, ja tämä juhlatilaisuus muodostui samalla kertaa heidän hyvästijätökseen sille yhteiskunnalle, joka oli heille osoittanut niin suurta hyväntahtoisuutta ja suvaitsevaisuutta.
End of Project Gutenberg's Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3, by Anders Ramsay