Mutta lopuksi herra Abelsille tuli vaikeuksia. Sillä Lester alkoi kummeksua, mitä kaikki nuo rahat hyödyttivät, kun häntä vartioitiin kuin haukkaa eikä hän saanut seurustella kenenkään kanssa kolmannen henkilön katselematta päältä salapoliisin muodossa. Ja sitten hän alkoi hermostua. Ja sitten hän sätti herra Abelsia käyttäen pahoja sanoja, osoittaen kiittämättömyyttä ja uhaten kertoa. Mutta tiesihän herra Abels, ettei se todella ollut kiittämättömyyttä, vaan ainoastaan Lesterin hermoja, ja lopuksi hän saikin hyvän ajatuksen. Ja hän lähetti noutamaan erään tuntemansa hermolääkärin, jotta se hermolääkäri rauhoittaisi Lesteriä. Ja tämä hermolääkäri tutki Lesterin ja määräsi hänelle kokaiinia ja taas kokaiinia. Ja se tyynnytti hänet. Ja siitä lähtien Lester alkoi olla herra Abelsille todellisena lohdutuksena. Sillä hänestä kehittyi todellinen kotikarhu, joka ei koskaan näkynyt haluavan mennä pirtistä pihalle.
Mutta eräänä päivänä Dorothy oli tulossa ulos teatterista matineen jälkeen Glorian kanssa, ja he tapasivat tutun pojan, jonka nimi Claude ja joka ennen oli ollut kuorossa, mutta oli suorastaan tärvellyt koko uransa sillä, että oli tottunut käyttämään kokaiinia. Ja Claude seisoskeli aina näyttämön ulkopuolella pyytäen tytöiltä dollarin taskuvippiä. Ja kun Dorothy näki hänet, avasi hän tavan mukaan käsilaukkunsa. Mutta Dorothyn suureksi hämmästykseksi Claude sanoi, ettei hän tarvinnut sitä dollaria ollenkaan, koska hän sai kaiken tarvitsemansa "aineen" ilmaiseksi. Ja hän oli kukkuroillaan uutisia. Sillä hän sanoi Dorothylle: "Mitä luuletkaan? Minä tapasin sinun aviomiehesi Kuudennella Avenuella, rakkaani, ja hänestä on tullut vakituinen käyttäjä!"
Silloin Dorothy ihan hämmästyi, sillä kokaiini on kallista, ja jos
Lester sitä käytti, kysyi Dorothy, mistä hän sai siihen rahoja? Mutta
Claude sanoi: "Rakkaani, hänellä on sitä yllin kyllin ja hän elelee
mukavasti maan lihavuudesta!"
No, Dorothy luonnollisesti päätteli, että Lester oli ryhtynyt työskentelemään kokaiini-ammatin alalla. Mutta Claude sanoi: "Älä ole ahdasmielinen, pikku velho! Hän on liian varakas tehdäkseen työtä, sillä hän jakelee rohtojaan muillekin!" Ja Claude puri huultaan uhmamielin. Ja silloin Dorothy lausui Lesteristä jotakin, mitä minä en kehtaa kirjoittaa, mutta sitten Claude avasi suunsa ja sanoi: "Hän on sitä ehkä ennen ollut, rakkaani, mutta nyt, Herra tietää; hän on aivan ihastuttava!" Sillä Claude näkyi koko sydämestään kiintyneen Lesteriin.
Sitten Claude meni tiehensä, ja Gloria puhui ja kertoi Dorothylle, että kokaiinin käyttö aina näkyy haihduttavan herrasmiehen ihastuksen tyttöihin, joten hän ei koskaan saisi todistuksia. Ja sitten Dorothy alkoi ihmetellä. Niinpä hän ja Gloria alkoivat laskea kahta ja kahta yhteen ja tekivät sen johtopäätöksen, että herra Abels oli kaiken takana eikä sydämestään ollut Dorothyn ystävä ollenkaan.
No, Dorothy ajatteli, että olisi mainio tuuma ostaa revolveri Kuudennelta Avenuelta ja ampua tuo juristi. Mutta Glorialla oli vielä parempi tuuma. Sillä hän oli tositeossa päättänyt maksattaa Jefferson Breenellä lomamatkan Pariisiin. Ja hän kutsui Dorothyn tulemaan mukaan ja hakemaan avioeron Pariisissa ja nauttimaan kostonriemusta ajattelemalla, että Breenen perheen rahoilla maksettiin kaikki laskut.
Kahdestoista luku
No, kun herra Abels kuuli, että Dorothy ja Gloria olivat laivassa matkalla Pariisiin, sähkötti hän rouva Breenelle.
Ja kun rouva Breene kuuli uutisen, puhui hän kauniisti Charlielle Ritzin ravintolassa. Ja sanoi hänelle, että niin kauan kuin Dorothy eleli onnellisesti puolisonsa kanssa New Yorkissa, niin miksei Charlie yrittäisi matkustaa maan ympäri päinvastaiseen suuntaan? Ja kun hän sitten jonakuna päivänä olisi jonkun ventovieraan kansan keskellä, heräisi hän auringon paistaessa ja huomaisi äkkiä, että hän oli ihan parantunut hullaannuksestaan Dorothyyn ja lähettäisi kaapelisähkösanoman Muriel Devenantille, joka oli hänen omaa säätyään. Niinpä Charlie lopuksi suostuikin matkustamaan maailman ympäri kuriirin kanssa, jonka piti näyttää Charlielle nähtävyyksiä katseltavaksi. Mutta hän ei tosiaan ollut enempää eikä vähempää kuin valepukuinen salapoliisi. Ja sitten Charlien äiti alkoi tuntea aseman niin turvalliseksi, että ryhtyi säästelemään ja pyysi sähköteitse herra Abelsia poistamaan Lesterin palkan perheen menolistalta.
Ja kun Gloria ja Dorothy saapuivat Pariisiin, menivät he suoraan Ritziin tiedustelemaan, missä Charlie oli. Mutta he kuulivat, että hän oli lähtenyt retkelle maapallon ympäri jättämättä mitään osoitetta. Eikä heillä sitten ollut muuta neuvoa kuin itse etsiä ranskalainen lakimies hankkiakseen Dorothylle avioeron. Ja sitten heille osui silmiin erään veikeän Momartin viinituvan naisten pukuhuoneessa lakimiehen osoite, jossa mainittiin hänen puhuvan myös englantia.