Kun me siis iltapäivällä olimme ostoksilla, näin Luiin vievän Dorothyn nurkkaan ja kuiskailevan hänelle aika paljon. Ja sitten näin Robäärinkin vievän hänet syrjään ja kuiskailevan hänelle aika paljon. Ja kun pääsimme takaisin Ritziin, kertoi Dorothy minulle, mitä ne olivat hänelle kuiskailleet. Ja Luii kuuluu Dorothylle kuiskaillessaan pyytäneen Dorothya varastamaan timanttidiadeemin minulta ja antamaan sen papaan tietämättä hänelle, jolloin Luii antaisi Dorothylle tuhannen frangia. Sillä lady Francis Beekman kuuluu sydänjuuriaan myöten siihen kiintyneen ja on valmis maksamaan siitä aika paljon, koska hän on kovin vihainen, ja kun hän tosiaan tulee niin vihaiseksi kuin hän on, on sillä naisella vain yksi ajatus aivoissaan. Jos siis Luii voisi hankkia diadeemin eikä papaa saisi siitä vihiä, niin hän saisi pitää kaikki rahat yksin. Ja sitten kun Robäär myöhemmin kuiskaili Dorothylle, teki hän saman ehdotuksen, tarjoten kaksituhatta frangia, kunhan vain Luii ei saisi vihiä, jotta Robäär voisi pitää kaikki rahat itse. Ja minusta olisi tosiaan somaa, että Dorothy voisi ansaita hiukan rahoja, koska se voisi herättää Dorothyssa yritteleväisyyttä ja kunnianhimoja. Huomenaamulla siis Dorothy ottaa timanttidiadeemin ja sanoo Luiille, että hän on sen varastanut ja aikoo sen myydä Luiille, mutta hän maksattaa hänellä rahat etukäteen, ja juuri kun hän on ojentamaisillaan hänelle timanttidiadeemin, astun minä saliin ja sanon: "Kah, siinähän on timanttidiadeemini! Olen sitä etsinyt jos jostakin." Siten minä saan sen takaisin. Ja sitten Dorothy sanoo hänelle, että yhtä hyvin hän voi ne tuhat frangia pitääkin, koska hän iltapäivällä varastaa sen hänelle uudestaan. Ja sitten hän iltapäivällä myy sen Robäärille, ja minä tosiaan luulen, että sallimme Robäärin sen pitää. Sillä minä pidän aika paljon Robääristä. Tarkoitan, että hän on varsin herttainen vanha herra, ja on oikein virkistävää nähdä, kuinka hän ja hänen poikansa rakastavat toisiaan. Sillä vaikka ameriikkalaisesta tuntuukin oudolta nähdä ranskalaisen herrasmiehen alati suutelevan isäänsä, on se minusta tosiaan virkistävää, ja luullakseni olisi meille ameriikkalaisillekin parempi, jos ameriikkalaiset isät ja pojat rakastaisivat toisiaan enemmän siihen malliin kuin Luii ja Robäär.
Ja Dorothylla ja minulla on nyt melkoinen joukko ihania käsilaukkuja, sukkia, nenäliinoja, nauhakkeita ja rihkamaa sekä oikein siroja seurustelupuvun malleja, jotka ovat ihan peitetyt timanttijäljennöksillä, vaikkei niitä tällöin nimitetä mukailuksi, vaan sellainen puku on "diamangtee", ja minusta näyttää tyttö tosiaan aika sievältä sellaisessa timanttiteessä.
Toukokuun 5 p:nä.
Eilen aamulla Dorothy siis myi timanttidiadeemin mukailun Luiille ja sitten me saimme sen takaisin. Ja sitten menimme illalla Versaaliin. Tarkoitan, että Luii ja Robäär olivat aivan mielissään, kun ei enää menty ostoksille. Ja siitä päättelen, että lady Francis Beekmanin mielestä on melkein kaikella rajansa. Ja sitten minä vein Luiin kävelylle Versaaliin parkkiin, jotta Dorothy saisi tilaisuuden myydä diadeemin Robäärille. Ja hän myi sen Robäärille. Ja papaa pisti sen taskuunsa. Mutta kotimatkalla minä tulin ajatelleeksi asioita, ja minusta tuntui, että timanttidiadeemin jäljennös sentään on aika hyvä kapine itsekin pitää, varsinkin jos tyttö paljon liikkuu Pariisissa ihailijoiden kanssa, jotka ovat ranskalaista syntyperää. Enkä sittenkään oikeastaan luule, että neitosen tulisi rohkaista Robääriä varastamaan mitään kahdelta ameriikkalaiselta tytöltä, jotka molemmat ovat ypöyksin Pariisissa kahdenkesken ilman suojelevia herrasmiehiä. Minä kysyin siis Dorothyltä, mihin taskuun Robäär oli sen pannut, joten kotimatkalla istahdin autossa hänen viereensä ja vedin sen sieltä ulos.
Sitten olimme päivällisellä varsin omituisessa ravintolassa ja siellä pisti Robäär käden taskuunsa ja alkoi sitten taas itkeä kollottaa. Hän näet näkyi jotakin hukanneen, joten hän ja Luii jälleen alkoivat kilvan parkua ja kohautella olkapäitään. Mutta Luii sanoi papalleen, ettei hän ollut sitä papaan taskusta varastanut, ja sitten Robäär alkoi itkeä entistä enemmän vain ajatellessaankin, että poika varastaisi jotakin oman papaansa taskusta.
Ja kun Dorothy ja minä olimme saaneet tästä ihan kyliksemme, kerroin minä hänelle koko jutun. Tarkoitan, että minun tosiaan kävi sääliksi Robääriä, joten sanoin hänelle: "Älä enää itke, sillä sehän oli sittenkin vain mukailu." Ja niin minä näytin sen heille. Ja sitten Luii ja Robäär katselivat ihan henkeään pidätellen Dorothya ja minua. Useimmilla pariisilaisilla tytöillä ei siis luullakseni ole niin paljoa älyä kuin meillä ameriikkalaisilla tytöillä.
Ja kun se kaikki oli ohi, niin Luii ja Robäär näyttivät niin alakuloisilta, että minun tosiaan kävi heitä sääliksi. Silloin pälkähti päähäni tuuma. Minä sanoin heille, että huomenna voisimme kaikki mennä jalokivisimilien kauppaan, josta he voisivat ostaa toisen samanlaisen taikinadiadeemin antaakseen sen lady Francis Beekmanille, ja sanoisivat myyjälle jalokivikaupassa, että hän kirjoittaisi laskuun käsilaukun, ja sitten maksattaisivat sen lady Francis Beekmanilla muiden kulujen ohella. Sillä eihän lady Francis Beekman ollut koskaan nähnyt oikeaa timanttidiadeemia. Ja Dorothy avasi suunsa ja Dorothy sanoi, että lady Francis Beekman ymmärsi timanteista yhtä paljon kuin sika hopealusikoista, joten hänelle voisi taittaa jääpalasenkin, kunhan se vain ei sulaisi. Ja sitten Robäär katsoi minuun ja katsoi minuun ja kumartui suutelemaan minua otsaan ihan kunnioittavalla tavalla.
Sitten meillä oli vallan hauska ilta. Tarkoitan, että kaikki näymme ymmärtävän toisiamme, sillä Dorothy ja minä voimme toki rakastaa Robäärin ja Luiin kaltaisia herrasmiehiä plattoonisesti, niinkuin hienosti sanotaan. Tarkoitan, että meidän välillämme on niinkuin jotakin yhteistä, varsinkin kun yhdessä tulemme ajatelleeksi lady Francis Beekmania.
Ja he aikoivat maksattaa lady Francis Beekmanilla aikamoisen summan rahaa antaessaan hänelle timanttidiadeemin mukailun. Ja minä sanoin Robäärille, että jos akka niinkuin valittaisi, niin kysyköön häneltä, tiesikö hän, että sir Francis Beekman lähetti minulle kymmenen punnan edestä orkideja joka päivä meidän Lontoossa ollessamme. Se suututtaisi hänet niin, että hän kernaasti maksaisi timanttidiadeemista melkein mitä tahansa.
Ja jahka lady Francis Beekman maksaa heille kaikki rahat, niin Luii ja Robäär tarjoavat meidän kunniaksemme päivälliset Cirosissa. Ja kun sitten herra Eisman saapuu tänne lauvantaina, pyydämme me herra Eismania tarjoamaan päivälliset Luiin ja Robäärin kunniaksi samassa paikassa, koska he ovat niin paljon auttaneet meitä kahta ameriikkalaisia tyttöä ollessamme yksin Pariisissa osaamatta edes franskan kieltä.