Huhtikuun 11 p:nä.
Jaha, Dorothy ja minä olemme tosiaan laivassa matkalla Eurooppaan, kuten jokainen voisi todeta vilkaistessaan valtamereen. Minä rakastan aina merta. Tarkoitan, että minä rakastan laivaa, ja Majesticiä minä tosiaan rakastan siksi, ettei täällä tiedä laivassa olevansakaan, kun on ihan kuin olisi Ritzissä, ja hovimestari sanoo, ettei meri tässä kuussa ole niin häijy kuin se tavallisesti on. Ja herra Eisman aikoo tavata meidät ensi kuussa Pariisissa, koska hänen pitää olla siellä liikeasioissa. Hän näetkös sanoo, ettei missään ole mitään paikkaa, jossa voi tarkastella viimeisiä nappimuoteja niinkuin Pariisissa. Ja Dorothy on kävelemässä kannella edestakaisin herrasmiehen kanssa, jonka hän kohtasi portaissa, mutta minä en ryhdy kuluttamaan aikaani promenaadeihin herrasmiesten kanssa, sillä jollen minä muuta tekisi kuin vetelehtisin niiden kanssa, niin en ehtisi päättää päiväkirjaani tai lukea hyviä kirjoja, joita minä älyäni kehittääkseni aina lueskelen. Mutta Dorothy ei välitä vähääkään älynsä kehittämisestä, ja minä aina torun häntä siitä, ettei hän muuta kuin kuluttaa aikaansa kuljeskelemalla herrasmiesten kanssa, joilla on tyhjät taskut, kun sensijaan Goldmarkin filmitehtaan Eddie Goldmark on varsin varakas ja kykenee antamaan tytölle varsin ihania lahjoja. Mutta Dorothy ei tee muuta kuin kuluttaa aikaansa, ja eilen, joka oli päivää ennen kuin höyrylaivamme purjehti satamasta, hän ei lähtenyt puoliselle herra Goldmarkin kanssa, vaan meni puoliselle tavatakseen baltimorelaisen herrasmiehen, nimeltä herra Mencken, joka oikeastaan vain painattaa vihriäistä aikakauslehteä, missä ei ole edes kuvia. Mutta herra Eisman sanookin aina, etteivät kaikki tytöt halua päästä eteenpäin ja sivistyä, niinkuin minä.
Ja herra Eisman ja Lulu tulivat laivalle sanoakseen minulle jäähyväiset, ja Lulu itki niin, että vesi tippui silmistä. Tarkoitan, etten tosiaan uskoisi hänen pitävän minusta enempää, vaikka hän olisi valkoihoinen eikä neekeri, niinkuin hän on. Lululla on ollut sangen surullinen elämäntarina, sillä kun hän vielä oli ihan nuori, rakastui muuan ravintolavaunun tarjoilija häneen silmittömästi. Ja Lulu uskoi häntä, ja hän vietteli Lulun pois kodistaan Ashtabulaan ja petti hänet siellä. Ja vihdoin Lulu huomasi, että hänet oli petetty, ja hänen sydämensä vallan murtui. Ja kun hän yritti palata kotiinsa, olikin se liian myöhäistä, sillä hänen paras tyttöystävänsä, johon hän aina oli luottanut, oli varastanut hänen aviomiehensä, joka ei enää huolinut Lulua takaisin. Senvuoksi minä olen aina sanonut hänelle, että hän saa aina olla minun palveluksessani, ja nyt hän jää huoneistooni kotimieheksi siksi aikaa, kun olen poissa, kun minä en halua vuokrata huoneistoani kellekään asukille, sillä viime vuonna Eurooppaan matkustaessaan Dorothy vuokrasi huoneistonsa asukille, ja se herrasmies, joka tuli sinne asumaan, laski luokseen tyttöjä, jotka eivät olleet hienoja.
Herra Eisman on kirjaimellisesti täyttänyt hyttimme kukkasilla, ja hovimestarilla on ollut aika paljon puuhaa löytääkseen maljakoita niihin kaikkiin. Tarkoitan, että hovimestari sanoi Dorothyn ja minut nähtyään heti tietäneensä, että hänelle tulisi aika urakka maljakoiden hankkimisessa. Ja tietysti herra Eisman on myös lähettänyt minulle ison kasan hyviä kirjoja, niinkuin hän aina tekee, koska hän aina tietää, että hyvät kirjat ovat aina tervetulleita. Muun muassa lähetti hän vallan paksun niteen seurustelutapoja, sillä hän sanoo, että Englannissa ja Lontoossa on paljon seurustelutapoja eli etikettejä, joiden oppiminen tekisi tytölle hyvää. Minä otan sen siis puolisen jälkeen kannelle lukeakseni, sillä usein haluaisin tietää, mitä tytön tulisi tehdä, kun joku hänen vastikään tapaamansa herrasmies sanoo hänelle jotakin autossa. Tietysti minä siitä aina suutahdan, mutta minä luulen aina olevan edullista suoda herrasmiehelle uusi tilaisuus. Ja koska hovimestari nyt ilmoittaa, että on puolisen aika, nousen yläkertaan, sillä se herrasmies, jonka Dorothy tapasi portaissa, on kutsunut meidät puoliselle Ritziin, joka on laivan erikoinen ruokailuhuone. Siellä voi tuhlata melkoisesti rahoja, mutta toisessa ruokasalissa syötetäänkin ilmaiseksi.
Huhtikuun 12 p:nä.
Minä pysyn tämän aamun vuoteessani, kun olen ihan järkkynyt nähtyäni herrasmiehen, joka ihan järkytti minut. Tarkoitan, etten ihan varmasti tiedä, oliko hän se herrasmies, kun näin hänet vain etäältä tarjoiluhuoneessa, mutta jos hän todella on se herrasmies, käy siitä ilmi, että jos tytöllä on elämässään paljon kohtaloa, niin kohtalo varmasti jatkaa tapahtumistaan, ja luullessani nähneeni sen herrasmiehen minä olin Dorothyn ja majuri Falconin seurassa, joka on se Dorothyn portaissa tapaama herra, ja kun majuri Falcon huomasi, että minut järkytettiin, pyysi hän minua kertomaan, mikä minua vaivasi, mutta se on tosiaan niin kamalaa, etten halunnut siitä kenellekään kertoa. Sanoin siis hyvää yötä majuri Falconille, jätin hänet Dorothyn pariin ja menin alas hyttiimme enkä tehnyt muuta kuin itkin. Ja lähetin hovimestarin noutamaan samppanjaa virkistyksekseni. Tarkoitan, että samppanja aina herättää minussa filosofista mielialaa, kun silloin tajuan, että jos tytön elämä on täynnä kohtaloa, niinkuin minun näkyy olevan, niin ei ole muuta neuvoa kuin antaa olla vain. Ja tänä aamuna hovimestari toi minulle kahvia ja aika ruukullisen jäävettä, minkävuoksi minä pysyn vuoteessani enkä juo enempää samppanjaa ennen puolista.
Dorothyn elämässä ei koskaan ole mitään kohtaloa, eikä hän tee muuta kuin tuhlaa aikaansa, niin että tosissani epäilen teinkö oikein ottaessani hänet mukaani enkä Lulua. Tarkoitan, että hän tosiaan antaa herrasmiehille huonon käsityksen itsestään käyttäessään niin paljon arkisanoja. Sillä kun minä menin ylös tavatakseni hänet ja majuri Falconin puolisella, kuulin hänen sanovan majuri Falconille, että hän haluaisi kerran tulla oikein "sikamaisesti" humalaan. Vaikkei hän sanonut "humalaan", vaan käytti suorastaan rahvaankielen sanaa, joka merkitsee humaltumista, ja minun täytyy aina hänelle muistutella, että "sikamainen" on tosiaan siivoton sana ja ettei hänen tosiaankaan tulisi sanoa "sikamainen".
Engelsmanniksi on majuri Falcon tosiaan vallan ihastuttava herrasmies. Tarkoitan, että hän tosiaan tuhlaa aika paljon rahoja, ja meillä oli vallan ihastuttava puolinen ja päivällinen Ritzissä, kunnes luulin nähneeni sen herrasmiehen, joka minut järkytti, ja minä olen niin järkkynyt, että luullakseni on parasta pukeutua ja mennä kannelle nähdäkseni, onko hän tosiaan se, joksi häntä luulen. Tarkoitan, ettei minulla ole muuta tehtävää nyt, kun olen täksi päivää lopettanut päiväkirjani kirjoittamisen, ja minä olen päättänyt olla lukematta sitä etikettikirjaa, sillä kun minä sitä silmäilin, ei siinä näkynyt olevan mitään sellaista, mitä minä välittäisin tietää, koska siinä tuhlataan paljon aikaa selittelemällä, kuinka pitää puhutella loordia, ja kaikki tapaamani loordit ovat minulle sanoneet, miksi heitä nimittäisin, ja tavallisesti se on joku aika visu nimi, kuten esimerk. Coocoo, jonka oikea nimi on oikeastaan loordi Cooksleigh. En siis viitsi tuhlata aikaani mokomaan kirjaan. Mutta kunpa en tuntisi itseäni niin järkkyneeksi sen herrasmiehen vuoksi, jonka luulin näkeväni.
Huhtikuun 13 p:nä.
Hän on todellakin se herrasmies, jonka luulin nähneeni. Tarkoitan, että kun sain selville, että hän oli se herrasmies, niin sydämeni melkein lakkasi sykkimästä. Sillä se toi mieleeni asioita, joita ei kukaan halua muistella, olkoon kuka tahansa. Kun siis eilen menin kannelle nähdäkseni, voisinko nähdä sen herrasmiehen ja nähdä, oliko hän todella hän, niin tapasin oikein herttaisen herran, nimeltä herra Ginzberg, jonka olin kerran tavannut eräissä kutsuissa. Mutta hänen nimensä ei enää ole herra Ginzberg, sillä muuan herrasmies Lontoossa, nimeltä herra Battenburg, joka on jotakin sukua jollekulle kuninkaalle, muutti nimensä herra Mountbatteniksi, mikä herra Ginzbergin sanojen mukaan merkitsee sittenkin samaa. Niinpä herra Ginzberg muutti nimensä herra Mountginziksi, mikä hänestä tosiaan on aristokraappisempaa. Sitten me kiertelimme kannella ja kohtasimme sen herrasmiehen kasvoista kasvoihin, ja minä näin todellakin, että se oli hän, ja hän näki todellakin, että minä olin minä. Tarkoitan, että hänen kasvonsa kävivät punaisiksi, että ne melkein näyttivät punajuurilta. Ja minä tulin niin järkkyneeksi, että sanoin hyvästi herra Mountginzille ja ryntäsin suoraa päätä hyttiini itkemään. Mutta mennessäni portaita alas törmäsin suoraan majuri Falconiin, joka huomasi minun olevan järkkyneenä. Ja niin majuri Falcon kehoitti minua tulemaan Ritziin nauttimaan hiukan samppanjaa ja kertomaan koko asian.