Minä katson sinua, olen aivan lähellä sinun kuvaasi, ja minä näen sinut: sinussa ei ole yhtäkään piilopaikkaa, johon rauha ei olisi tunkeutunut ja asettunut asumaan.
Oi pyhimykseni, joka olet innostuksen tulen vallassa niinkuin kuollut on levossa, niinkuin nälkäinen voi tulla kylläiseksi ravitsevasta ruuasta, missä sielun seitsemästä linnasta, joissa hiljaisia hartaushetkiäsi vietät, olet nauttinut tämän ilta-aterian, tätä unta?…
26 p:nä syyskuuta.
On muutamia lauseita jotka voisivat tuottaa minulle suurta tuskaa, voisivat tehdä minut surulliseksi, herkäksi.
Julien välttää niitä, hän ei puhu koskaan eilisestä, me unohdamme aina.
Ja joka päivä minun sydämeni käy muutamiksi hetkiksi jälleen puhtaaksi.
Koetan kuvitella mitä tapahtuisi, jos äiti prioritar alkaisi epäillä minun todellista elämääni, jos hän äkkiä sanoisi:
— Minä tiedän, että teillä öisin on kohtauksia nuoren miehen kanssa huoneessanne.
Koko voimani ponnahtaisi, minä kyyristyisin kuin eläin joka valmistuu hyökkäykseen. Minä vihaisin äiti prioritarta, minä toivoisin hänen kuolevan; jos voisin, niin työntäisin hänet talon pimeimpään soppeen, jotta hän siellä menehtyisi; kentiesi sanoisin hänelle:
— Ja te, äitini, tiedänkö minä mitä te ajattelette?
Oi, jumalani, niin pitkälle rikoksemme meidät vievät!