Kun kuolen ma kerran, pian, sitä toivon enää vain — niin hautani tänne tahdon minä lähelle rakkauttain.
KUIN KUOLINPAARIEN LAKANAT
Kuin kuolinpaarien lakanat niin olivat kasvosi valkeat ja liikkumattomat.
Kuin kuolinpaarien vierellä
minä istuin kädet ristissä
ja tahdoin itkeä —
Vaan silmät kuivina tuijotin
sua suuressa tuskassa silmihin
ja kauhusta vapisin.
Miks ovat kasvosi kalpeat ja silmäs kuolonsairahat — jos vielä rakastat?
MUSTA TAUTI
Mun sydäntäni musta tauti syö:
sun silmissäsi vieraat silmät nään.
On kuollut rakkautes minuhun.
Ma kivistävään epätoivoon jään.
Sa kuulet sanani ja kuitenkin
jo tuokiossa kaiken unohdat.
Tai ehkä kuunnellut et ollenkaan,
— minussa toista jo kai rakastat.
Sa vanhaa lemmittyäs jotakin
tai uutta muistat, — mua enää et.
Tai rakkautta vain sa rakastat,
vain lemmen nautinnosta suutelet.