Mun sydäntäni musta tauti syö,
mua tuska katsoo silmin verisin,
ja epätoivo lankee ylleni:
sinua itseäs ma rakastin.
PIMEÄ MERI
Minä olen pimeä meri, kylmä ja yksin ihan. Lyö rannoilla musta veri epäluulon ja vihan.
Olen ulapan pitkän ja aavan pian jääksi hyytyvä vesi. Löi rintaani mustan haavan sinun julma rakkautesi.
YSTÄVILLE
Te menkää luotani kaikki pois, te, joita rakastan! On niinkuin kätenne kuolleet ois, kun niitä puserran.
En silmäinne kalvossa katsetta nää,
kun luotte ne minuhun.
Epäluulon tappava käärmeenpää
on tunkenut sieluuni mun.
Te menkää luotani kaikki pois!
Minut vaikka kirotkaa.
Minun helpompi etäällä teistä ois
taas — teitä rakastaa.
KUOLLUT SYDÄN
Meren laulua syvästi onnekasta,
jota kuulin aina ma korvissani,
olen lakannut kokonaan kuulemasta.
— Meren kuva on sumennut sielustani.