Olen polttanut tuhkaksi herkimpäni:
Kuvat, äänet kirkkaat on himmenneitä.
Kivitaakkana kuollutta sydäntäni
nyt kuljetan pimeitä, pitkiä teitä.
Voi enää vain unessa kipeässä
meri joskus laulaa mun korvissani —
Minä itkuuni herään ja pimeässä
kuin mieletön parahdan vuoteellani.
SA LIIAN MYÖHÄÄN TULIT TAKAISIN —
En ole tyttö, jota rakastit.
Vuossata siitä vierinyt jo lie,
kun hänest' erkanit.
Sa liian myöhään tulit takaisin —
Miks katsot noin kuin tuntisit
sa minut kuitenkin?
Ma olen vieras. Miksi katsot noin?
Hän kuollut on, ja muistolleen
ma ammoin rauhan soin.
Ma olen vieras, hänet tunsin vaan
ja tiedän: anteeks antoi hän
myös sulle kuollessaan.
Käy jälleen seutuun, josta tulitkin.
Ei kukaan löydä hänen haudalleen —
Sa liian myöhään tulit takaisin.