Musta laiva vettä joluu.
Lintu huutaa ulapalla.
Laivan yllä pitkät pilvet,
syksyn raskas vesi alla.
Joku tulee — Joku lähtee —
Laiva, kohtaloita kannat.
Kohoo veden kahtapuolta
murheen pitkät kaislarannat.
Joku muistaa, joku itkee —
Kaikki rannat jäivät taaksi.
Hiljaa joluu ulapalle
kohtaloiden musta haaksi.
Aukee aamu laivan eteen:
Laivan lasiruudut kiiltää.
Joku itkee, joku toivoo —
Oudot linnut vettä viiltää.
KAUPUNKI
I.
Musta liikkumaton virta, kylmä kivisilta yllä. Hullu kaipuu puristaa mua painajaisen syleilyllä.
Sillan täyttää tulvehtiva, aina uusi ihmishumu. Yksinäisen vaeltajan kiertää sankka, sairas sumu —
II.
Yökahvilan lamput kiiltää, ja huulien punattujen kova nauru ilmaa viiltää, ja lasien särkyminen.