Joka yö sen lamput kiiltää, vain ihmiset vaihtuvat sen. Sama hullu nauru viiltää, ja sama on — särkyminen.
III.
Talot rinnatusten ventovieraat ovat. Taloin yllä tähdet armottoman kovat:
Heikko sortuu siellä
vahvan tahdon alle.
Valta elää suotu
vain on sortajalle.
Kovat kivipiiput siellä yksin tohti nostaa päätään, nousta korkeutta kohti.
ILTA
Kylmä ja kostea ilta.
Sumu on kiertänyt talot.
Kaikilla väsyneet silmät
niinkuin himmeät valot.
Pakenen etäälle muista
ainoan totuuden eteen:
Sammuvat hyvyys ja lämpö
sumuna jäiseen veteen.
Häviää tyhjäksi kaikki —
Selvinkin ajatus hajoo.
Kosteaan, hämärään kuiluun
elämän kauneus vajoo.
Elänkö? Tuijotan sumuun
hämärän tyhjällä tiellä.
Katselen sokeiksi silmät:
Mitään en näe ma siellä.