Jo lentää lokit valkeat
yli sataman jäisen veen.
Yön, kuoleman raskaat ulapat
nyt aukee kirkkauteen.
Ja ihme: kivessä sydämen kipu ihana liikahtaa, kun siivet kuolleen kaipauksen taas lentoon aukeaa.
AAMU
Aamu kohoo niinkuin lintu ylle kaupungin, jäisen meren kirkkauden tuoden, ohuin, häikäisevän valkein lentimin kuvaisensa joka ruutuun luoden.
Sieluhuni niinkuin ruutuun valo lankeaa
aamun linnun valko-lentimiltä.
Sairaat unet sielustani valo karkoittaa,
varjot säikähtyvät ympäriltä.
Herään aamuun onnellista päivää aavistain,
katson ulos hymyilevin huulin.
Valo välkkyy huoneessani, riemu sielussain.
Aamu lentää onnellisin tuulin.
KEVÄTHURMIO
Meri vapaa on. Jäät pirstaksi lyö aallot nuorina maihin, Ja reväissyt pois silmästään on taivas harmaan kaihin.
Valo tulvehtii! Alas hajonneet
on ahtaan murheeni seinät.
Ja raunioon kevät kasvattaa
kuin hetkessä kukkivat heinät.
Nään esteettä. Miten kauas vain!
Ei katseeni rajoja tapaa:
On vallassain koko maailma,
olen niinkuin jumala vapaa!