Voi äiti, kaiken olen pettänyt,
sa mitä kerran toivoit ylpein sydämin,
ja petän uudelleen, — mut kuitenkin
mua rakastat, et mua hyljännyt.
Et tuomitse, ma vaikka pahoin teen.
Sen tiedän: puolestani paljon rukoilet
ja joka aamu toivot uudelleen.
Sa itket salaa vain, mut mulle hymyilet.
Et tuomita voi, sillä tiedäthän:
on sydämeni sairas, kovin levoton.
Sa tiedät kohtaloni, miten käynyt on —
Mun toivot kerran rauhan löytävän.
Voi äiti, tiedä, sua rakastan.
Muut ristiinnaulitsevat, sinä siunaat vain
ja anteeks annat, kuljet rinnallain.
Voi äiti, tiedä, sua rakastan.
Muu hämärtyi ja sammui multa pois,
vain rakkautes taivas rajaton
mun tieni yllä valoisana on.
Sun hyvyyttäsi unhoittaako vois —
RANNALLA
Mereltä tuulee. Kävelen rantaa.
Saaria ei näy aavalla.
Joskus tuuli korviini kantaa
tiiran huutelun kaukana.
Mereltä tuulee. Kävelen rantaa.
Rantakukka taipuu tuulessa.
Autuus on ulapan tuulen antaa
sydämeen asti suudella.
Mereltä tuulee. Ulappa avoin
kutsuu, kun tullut on hämärä.
Sieluni harhaa tiiran tavoin
jossakin kaukana merellä.