Meren yllä on pimeät, raskaat varjot: pilvien varjot.
Ranta on paennut viileään, siniseen sumuun.
Laiva on nostanut purjeet yöhön
ja liukuu etenemättä —
Jostakin läikkyy äkkiä valoa veteen,
outoa, kirkasta valoa.
Meri liikkuu aalloitta yössä.
Meri on ihana maailma ääriä vailla.
Valo on sammunut.
Purjeet ovat sulaneet pilvien varjoon.
Varjo on hajonnut pimeään mereen.
Kaikki on yhtä.
Yössä on ainoa kuuluva ääni:
— Salaisiin kiviin särkyvä vesi.
ALAKULOINEN MERI
Oot harmaa, aalloin väsynein sa tumman pilven alla hiljaa vaellat!
Mun, ihmisen, on hyvä levätä sun rannallas, kun viilee tuuli unhoituksen levon lupaa.
Oot harmaa, kaiken elämän, sen murheen, epätoivon pyyhkii aaltos pois.
Ja rannoiltas ja minut, ihmisen, kun hiljaa vaellat sa tumman pilven alla aalloin väsynein.