SISÄLLYS:

Valekuollut
Pelastus
Runoilija
Kissat
Pohjavirtoja
Eläke
Kun onni murtuu
Karkuri

VALEKUOLLUT

Aivan oikein — siellä he jo odottivatkin kaikki kolme istuen aidalla aamuauringon ihanassa valaistuksessa nenäliinojaan liekuttaen, kuten hän oli kuvitellut… pelännyt… toivonut… Ja neiti Alpo, uskollisena kuin varjo, tuki pienintä, joka viipotti maltittomana molempia pikku kätösiään ja hihkui rajatonta jälleennäkemisen riemua. Mitä lähemmäksi kärrit vierivät, sitä loistavammiksi kävivät silmät ja sitä kiihkeämmiksi tervetuliaishuutojen pauhina. Olisi melkein luullut intiaanijoukon eksyneen siihen…

— Isä, äiti! Äiti, isä! kantautui jo etäälle tielle vastaan.